maanantai 2. joulukuuta 2013

Sileä Kivi

Ensimmäisen levyn kokemuksista oppineena ja rohkaistuneena halusin tehdä toisen täyspitkän. Kustansin ja tuotin tämänkin levyn itse, mutta studiossa soitti oma bändini. Olin koonnut sen edellisenä kesänä. Näin julkaisin albumin Sileä kivi. Levyä jakelevat Spotifyn lisäksi iTunes sekä Deezer.

Kahdeksan kuukauden työt paketissa. Sileä kivi

Bändissä soitti bassoa Tero Ylisirkka ja pianoa sekä koskettimia Panu Rouvinen. Petri Kainulainen puolestaan soitti rummut sekä perkussiot. Bändi soitti taustat kahdessa sessioissa syystalvesta 2004 ja kaikkineen levyn tekoon meni kaikki liikenevä vapaa-aika seuraavan kahdeksan kuukauden ajan.

Sävellykset ovat kaikki käsialaani, samaten tekstit yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Arrasin myös jokaisen kappaleen sovituksen.
Toimin tämän lisäksi levyn äänittäjänä sekä miksaanajana Les Paulin, Paul McCartneyn tai Jimi Hendriksin esimerkien innoittamana. Mukana apuna olivat Sami Pääkkö, Lassi Eskelinen ja Kari Vepsäläinen.
Käytin levyllä ensimmäistä kertaa juuri valmistunutta VOIMA 405 vahvistinta ja kitaroina soitin kiinteätallaista Fender Stratocasteria sekä Gibson Les Paulia. Efekteinä Echolette E 51 putkinauhakaikua. Soololaulujen lisäksi lauloin stemmoja.

Studion tarkkaamossa (Kuva: Kari Vepsäläinen).

Kappaleet päätyivät levylle äänitysjärjestyksessä, joka oli seuraava:

Tähdet taivaan kappaleen sanoitti Sirpa Pentikäinen ollen näin levyn ensimmäinen ja viimeinen muu kuin oma sanoitukseni. Tämä musiikiltaan Eagles-henkinen beat on sävelletty äänitysvuotena. Rummuissa vieraili Hannu Nenonen kuten myös seuraavassa.

Tuntureiden taa on puolestaan fox joka sijoittuu tekstissään lapin laulumaille. Tämä on niin ikään saman vuoden sävellys.

Pieni laulu on alunperin Bengal-bändin aikaan 1986 kirjoittamani kappale ollen levyn ns. pöytälaatikkonosto. Päivitin ja viilasin mediun tempoisen beatin tekstiä ajan henkeen paremmin sopivaksi.

Swinging Elk on säveltämäni instrumental rock, jonka nimessä levytys aikoihin kamppaili Moose ja Elk. Levylle päätyi sitten Elk, ja ihan vain siksi että ensimmäinen kitaravahvistimeni koskaan on ollut nimeltään ELK. Aasinsiltaa nääs hehe. Myöhemmin olen kyllä todennut, että Moose on paljon käytettävämpi.

Paikallislehti uutisoi kolmen hirven kulkeneen pitkin pienen erämaa kylämme Nilsiän katuja. Ne oli bongattu muun muoassa linja-autopysäkkikatokselta seisoskelemasta. Samaan aikaan olin veivannut riffiä, joka tuntui svengaavan kuin hirvi! Haa! Herkästi karkaileva Alter egoni sai muodon!

Häiden aikaan on kuinka ollakaan siskolleni säveltämäni häävalssi. Se valmistui kesällä 2004 parahiksi. Harmonikkaa soittaen levyllä vieraili Pasi Horttanainen. Kultaisen harmoniikan mestari vuosimallia 1994. Rummuissa Hannu.

Sileä kivi, levyn nimikappale jonka melodiset ainekset ovat lähtöisin Nightmare-nimisen bändimme ohjelmistoon kirjoittamastani kappaleesta vuodelta 1984. Rytmiikaltaan se päivittyi Rumbaksi.
Tekstin kirjoittamisen aikaan tein pihaani mukulakieystä ja aihetta tuli kyllä pohdiskeltua moneltakin kulmalta. Valmis biisi kantaesitettiin kesällä 2004 kutsutilaisuudessa vajaalle 2000 hengelle Nilsiän louhosareenalla.

Kuka sua silloin muistaakaan kappale on vuorostaan vastakohta edelliselle. Pelkkää särmää ja vereslihalla tehtyä tilitystä. Ehkäpä tulevan pohdiskelua kukaties. Rankka biisi, jossa bändi soittaa tosi kulkevalla groovella. Rummuissa Hannu.

Niagara Falls biisi on Surf jossa mielikuvamatkaan tynnyrissä Niagaran putouksilla. Loppupläjäyksessä toivotaan, ettei käy pahemmin. Eikä levyllä muutenkaan tyhjät tynnyrit kolise. Hehe.

Alla sinitaivaan on bossa jossa mennään muihin sfääreihin. Sileä kiven ohella Petri soitti tähän kappaleeseen mainiosti perkussioraidat. Letkeä biisi on saanut kannatusta valmistumisestaan lähtien.

On kaikki paikallaan on nopea Kassu Halos-tyyppinen, beat jossa saksofoneja soitellen vieraili Martti Hautsalo ja rummuissa Hannu.

Vaihtoehtoinen luonnokseni
levynkanneksi

Sateenkaaren pää levyn päätösraitana valmistui tekstiltään nopeasti ja viime tipassa. Vastaavasti levylle päätyvään lauluraidan tekoon meni toista viikkoa noin kahdeksan tunnin työpäivinä. Mutta jälkeen päin arvioiden työ kyllä kannatti. Laulu on tunnelmaltaan hyvä ja ottona ’ehyt’.

Lauluraitojen vääntöä.

Tarkoittaa että yhtenä pätkänä tehty, kuten levyn raidoista lähes kaikki. Niin ja luomuna ilman autotunea. Siis ilman sävelkorkeuksien sekä laulun rytmityksen jälkeenpäin korjailua. Tuo autotune oli noihin aikoihin saapunut uusi keksintö, jota itseään kunnioittavat muusikot kiersivät kaukaa.

Lisäsin levylle lopuksi vielä niin sanotun piiloraidan, joka on instrumentaali (Instrumental Rock, Surf) versio Sateenkaaren pää-kappaleesta.
Kun levy lähti viimein helmikuussa painoon oli kaikkensa antanut, hyvä ja rauhallinen fiilis.


Laulaja-lauluntekijä Ismo Pentikäinen kertoi vuonna 2005 levystä seuraavasti:
-Vaikka välillä teki mieli tehdä asiat helpoimman kautta, niin jaksoin kuitenkin sitkeästi noudattaa näkemystä loppuun saakka. 
-Oli tietoinen valinta tehdä levy omakustanteena. Kun ei se levyyhtiö-levy tässä ole "se juttu". 
Ei tullut tarjottua musiikkia yhdellekään levy-yhtiölle. On kyllä täysin mahdollista, ettei se kenellekään olisi kelvannutkaan. Hehe. 
-Musiikin tekemisessä omaehtoisuus on minulle tärkeää,  On hyvä, että voin seisoa tämän levyn musiikin takana täysin.

Hauska huomata, että periaatteet ovat pysyneet samana suhteessa musiikkiin aina näihin päiviin saakka.

Levyn masterointia oli auttamassa Ville Karaksela, kansikuvan otti Niko Mykkänen ja muita kuvia tuli ystäviltä sekä omista kansioista. Levyn visualisoinnin ja toteutukseni ideoitteni pohjalta teki mainiosti Jaakko Kärki.

Paikallislehti Pitäjäläinen 7.4.2005
Levynjulkaisu-juhlakonsertti oli Mantulla, Nilsiässä 3.4.2005 ja se veti tuvan täyteen.





Kuuntele kuinka ajattomia sävelistä tuli. Albumia jakelevat iTunes, Deezer ja Spotify.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti