sunnuntai 20. elokuuta 2017

Matsumoku SG?

Tuossa jokunen päivä sitten Marko otti yhteyksiä ja kertoi tehneensä pari viikkoa sitten Vantaalla löydön. Tori.fiissä oli ollut soitin myynnissä edulliseen hintaan. Minä blogasin taannoin Matsumoku SG:stä ja tämä vaikuttaisi olevan vahvasti samaa tuotantoa.


Hienon Japanilaisen SG:n oli myynyt kertomansa mukaan soittimen toinen omistaja. Hänelle kitara oli tullut seitsemänymmentä-luvun alussa.


Marko kertoi soittimen olevan vastaava kuin tässä ebayn linkissä. Siellä soittimen hinta on tätä kirjoitettaessa 350 ameriikan dollaria.


Matsumokulla oli sellainen tapa ettei kitaroita leimattu juuri mitenkään. On kyllä ollut mainintoja että joissain kitaroiden kaularaudassa olisi tehtaan leimat, mutta purkutöihin ei kannata sen vuoksi ryhtyä. Näet tarkistamisesta voi tulla helposti enemmän vahinkoa kuin tietoa. Voi siten olla ettei tämänkään kitaran kohdalla koskaan tulla saamaan täyttä varmuutta selville. Mutta, näillä tiedoin voitaneen puhua melko varmasta Matsumoku SG:stä.


Väri on syvä viinipunainen joka on hankala saada vangittua kuvaan. Soittimen nimi on kulunut pois samalla tavoin kuin kitaroista joista minäkin kirjoitin.


Musikantille tärkeimmät asiat eli soittimen soitettavuus ja soundit kuulemma ovat hyvät! Joten eihän tässä muuta voi kun onnitella hyvästä löydöstä.




Takaisin radalle

Morjesta kaikille sivuille piipahtaneille. Nämä blogaukset ovat harventuneet viimeisen parin vuoden aikana todella paljon ja syy siihen on se, että aloitin opinnot 2015. Olen havainnut että siitä huolimatta liikennettä sivuilla on ollut tasaisesti koko ajan!

Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopio

Toinen juttu on se, että olen saanut yhteydenottoja koko ajan mitä moninaisimmilta asioiden harrastajilta! Olen saanut uusia ystäviä musiikin, sukuhistorian, kitaroiden, historiallisten aiheiden kijailijan, sekä muilta tällä sivulla vierailleesta henkilöstä, siitä kiitos jokaiselle.

Viimeisin teksti oli aikajanaltaan laaja eli jääkaudesta uuden ajan kynnykselle yltänyt blogaus. Jatkossa aiheeni pysyvät samoissa kuin tähänkin asti, eli mennyttä aikaa, elämän eri ilmiöitä ja musiikiin liittyvää avaralla kiinnostuksella pähkäilen. Entisestä poiketen on tarkoituksena kuitenkin tuottaa blogiartikkelit nopeammin, napakammin ja ennen kaikkea säännöllisemmin. Katsotaan kunka äijän käy :D

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Oi me suomalaiset, pohjolan keräilijä-metsästäjäkansa

Suomalaiset ovat alkuperäiskansaa pohjoisen Amerikan intiaanien, Eskimoiden ja Siperian hantien tavoin. Heidän lailla eristäytynyt asemamme näkyy vielä nykyään geeneissämme. Yhteistä on myös haasteelliset elinolosuhteet (lue kuukausien pimeys ja kylmyys pusikoiden keskellä) sekä yksipuolinen toimeentulo. Noiden tekijöiden takia ovat maailmankatsomuksemme ja suhtautuminen asioihin hyvin yhteneväistä jopa vielä tänä päivänä.

Suomalaisia erottaa edellä mainituista puhdasverisistä alkuperäiskansoista kyllä se, että olemme saaneet historian saatossa osaksemme muutamia isoja muuttoaaltoja jotka ovat tehneet meistä siinä mielessä epäpuhtaita. Yksi suuri muutos tapahtui vasarakirveskansan tulon myötä, kun täällä pohjolassa alettiin viljellä vakituisesti ja väestömäärät alkoivat lisääntyä moninkertaiseksi aiempaan verrattuna. Toinen samanaikainen muutos oli kotatyyppisistä ratkaisuista hirsisiin rakennuksiin vähittäinen siirtyminen. Vaikka täällä aikalaiskertomusten mukaan vielä viisi sataa vuotta sitten pukeuduttiin eläinten nahkaan (turkiksiin), ympäröivään maailmaan integroituminen on tapahtunut pehmeämmin kuin monella muulla alkuperäiskansalla. Esimerkiksi hanteille on käynyt paljon huonommin.

Muutoksista huolimatta olemme onnistuneet säilyttämään vielä paljon alkuperäistä. Listaan seuraavaan tärkeimmät:

1. Kohtuullisuuden käsitteen puuttuminen. Kun maa on yli puolet vuodesta jäässä ja kahden pimeän välissä lyhyt aika hämärää. Niin niissä oloissa alkuaan ainoa lähes varma läpivuotinen elintarvike oli riista. Kuten tiedetään kaarijousella ja vastaavilla tarpeilla metsästettäessä täytyi hommassa onnistuakseen olla täysillä mukana. Niinpä kaikki toimet mihin ryhdyttiin, tehtiin perusteellisesti. Alkuperäiskansojen keskuudessa ei ole koskaan ollut kohtuuden käsitteelle käyttöä. Seikka on tänä päivänä huomattavissa esimerkiksi suhtautumisena nautintoaineisiin kuten sokeriin, suolaan, rasvaan ja alkoholiin.

2. Suurin osa ravinnosta on lihaa. Suomalaiset ovat pitäneet uskollisesti kiinni vuosituhantisesta perinteestä pysyä lihapainotteisessa ruokavaliossa ja se on yksi syy meillä yleiseen sydän- ja verisuonitauteihin. Olemme maailman huippua lihansyöjinä!

3. Kateus. Kuten metsästäjä-keräilijäkansoista tiedetään ne elävät pieninä perhekuntina. Jos virrassa huomataan lastu se tarkoittaa että yläjuoksulla on joku ihminen joka tietenkin vie riistan ja naiset tai aiheuttaa muuten hämminkiä. Eli siitä on päästävä nopeasti eroon.

4. Erakkous. Joutuessaan väenpaljouteen suomalainen välittömästi ahdistuu ja alkaa kaivata takaisin mökilleen korven keskelle, jossa ei kuulu ihmisen eikä elämän äänet ajatuksia sotkemasta.

5. Itkuvirsiin rakastuminen. Jos laulussa ei ole tunnetta niin että ranteet tekisi mieli aukoa, niin se kyllä ei ole vakavasti otettavaa eikä hyvää musiikkia. Paatosta pitää olla ja alhaista mieltä. Suomalaisen musiikin vieraita kansoja karkoittava vaikutus on toiminut tähän asti tehokkaasti. Suomalaista musiikkia ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen Suomalinen. Puhuttu kieli on kyllä lainasanojen myötä alkanut antaa periksi ulkomaiden paineelle.