tiistai 8. maaliskuuta 2016

Suomi - Suonmaa jääkaudesta historialliseen aikaan

Tasavaltainen Suomi 1917-2017 juhlan lähestyessä on hyvä vilkaista ajassa taaksepäin, että mistä tähän on tultu. Jääkauden päätyttyä nykyisin asuttamamme alue sekä muu Eurooppa on tullut asutetuksi useaan kertaan eri heimojen kerrostumina. Kukapa sitä kotoaan huvikseen lähtee, ja usein kansainvaelluksen syy oli niin kuin vieläkin nälkä. Joskus nälän aiheutti toinen heimo, joskus ilmaston muutos. Sukuaan jäi jatkamaan väki, joka sopeutui parhaiten muutoksiin.

Viimeisimmän jääkauden ollessa suurimmillaan 20 000 eaa. BritteensaaretKeski-Eurooppaa ja Moskovaa myöten olivat jään peitossa. Alppien jäätikön ja Pohjoisjään välissä oli kapea asuttu kaistale nykyisen Ranskan alueella. Altain vuoristossa oltiin tunnettu neula ja reiän teko jo tuhansia vuosia aiemmin. Euroopassa vuoden keskilämpötila oli 8 astetta nykyistä viileämpää. Tulentekotaidon ansiosta ihmiset kuitenkin pystyivät asuttamaan aluetta. Nykyihmisen myötäavustamana oli neandertalin ihmisrotu kuollut sukupuuttoon jokunen vuosituhat aiemmin. Ruoaksi metsästettiin mm. hevosia, biisoneita jättiläishirviä ja myskihärkiä. 

Edellä mainituista eläimistä hevonen on ainoa joka ei kuollut sukupuuttoon. Tosin se hävisi euroopasta useaksi tuhanneksi vuodeksi. Ihmisellä oli ruoasta kilpailijoina mm. luolaleijonat ja leopardit joiden vähenevät tapettiin alueella yhettömiin. Merenpinta oli 100 metriä nykyistä alempana joten mm. Englannin kanaali sekä pohjanmeri olivat samaa mannerta muun Euroopan kanssa. Saharassa puolestaan oli vehreä savanni.

Noin 10 000 vuotta eaa. Nykyihminen oli saanut syrjäytettyä muut ihmisrodut kun merkit Florensinihmisestä päättyvät. 


Ilmaston alettua lauhtua pohjolassa jään sulaminen kiihtyi lopuaan kohti.  nykyisen Suomen alueella oli alkuun kuivaa ja viileää. Koivu valtasi vähitellen puuttoman tundran. Mammutit, villasarvikuonot ja muu suurriista eivät sopeutuneet (evoluution kannalta) nopeaan muutokseen, joten hupenevat kannat tulivat syödyksi lopulta sukupuuttoon. Sapelihammaskissoilla kannat pienenivät saaliiden vähentyessä ja epäilemättä ihminen joudutti katoa. Suomessa on löytynyt mm. Nilsiästä mammutin hammas.


Mammutti (Pixabay, N Steffens)
Jääkauden päätyttyä 8600-7600 eaa. Väistyvän jään myötä lännessä alkoi liikkua Norjan rannikkoa pitkin pohjoiseen jousta ja nuolta käyttänyttä Komsakulttuuriksi nimettyä väkeä sekä tulijoita idänsuunnasta jäämeren rannoilta. Pikku hiljaa sulavan jään reunan tuntumassa oli ravinteikasta makeaa vettä joka puolestaan houkutteli äärelleen koko ravintoketjun. Pyydettiin mm. grölanninhylkeitä ja kalaa. 

Samassa vaiheessa Lahden-Orimattilan, Imatran-Joutsenon sekä Karjalan kannakselle tuli pysyvä pioneeriasutusta eli maahanmuuttajia ruoan perässä idästä ja etelästä balttian suunnalta. Suolöytöjen perusteella tiedetään että liikkumisessa käytettiin esimerkiksi rekeä. Vetäjänä toimi luultavimmin ihmiset. Metsästyksessä käytettiin kvartsikivi- ja liuskekärkisiä keihäitä peuran, hirven sekä villisikojen pyynnissä jotka olivat valtavia. Järvillä liikuttiin kopukoilla eli lautoilla ja ruuhilla ja kalastettiin verkoilla. Asuntona oli turvekota (koti) sekä eräpaikoilla käytettiin puoliksi maassa olevia jurttia.

Orgaanisesta aineesta tehdyt välineet eivät kestä Suomen happamassa maassa kovin pitkään joten nykypäiviin on säästynyt esihistorialliselta ajalta enimmäkseen kivisiä työvälineitä ja tästä tulee nimitys kivikausi. Se antaa ajanjaksosta varsin yksipuolisen kuvan. 

Rekiseurue. (Pixabay, Wikilmages)

Kivivälineistä esimerkkinä ovat Savossa mm. kymmenet löydetyt reijälliset pallokivet. Siilinjärveltä Kasurilasta löydetty on koristeltu ja halkaisijaltaan n. 8,5 cm. Näitä on arveltu käytetyn pallonuijina tai heittoaseena eli (eskimoidenkin) linnustusessa käyttämänä bolana. Reikien poraaminen oli siis vanha juttu jo tuolloin.

Linnustus oli tärkeä ravinnon lähde tuohon aikaan. Maahanmuuttajalla oli käytössä hirvensääriluusta valmistettu tuura talvikalastusta varten. Löytyi myös kalaverhot tuohisine kiveksineen ja kaarnakohoineen. Lisäksi käytettiin taitavasti nahkaa, tuohia, sarvia ja kvartsikiveä. Kaikki käytettiin tarkasti hyödyksi. Oli luukirveitä, kivitalttoja ja hioimia. Korkeimmat mäet olivat kuivia ja sinne tehtiin asumukset. Tuolloin asuttiin 10-20 hengen pyyntikunnissa jolla saattoi olla useita vakituisia leiri- ja asuinpaikkoja jossa asuttiin vuoden mittaan. Paikkaa vaihdettiin vuotuiskierron mukaan siellä missä oli kulloinkin eniten ravintoa tarjolla.

7600-6900 eaa. Ilmaston lämmetessä nykyisen Suomen alueella oli Boreaalinen ja ilmasto kuivaa sekä lämmintä. Mäntymetsät valtasivat maiseman.

Hirvi (pixabay, tpsdave)
Vuosina 6900-4200 eaa. Suomeen tuli atlanttinen merellinen kostea ja lämmin ilmasto sekä Suomusjärven kulttuuri. Metsittymisen myötä alettiin tarvita kirveitä puiden kaatamiseksi. Niiden valmistamisessa parasta raaka-ainetta oli tuontitavarana tuleva piikivi. Käytössä oli myös pallonuijia mahdollisesti norppien sekä hylkeiden pyytämisessä sekä kivisiä keihäänkärkiä. Kvartsi oli koko kivikauden ajan tärkeä raaka-aine pien-esineistön valmistuksessa. Nilsiässä Pisan vuorella on muuten tällainen kivikautinen kvartsikaivosluola

Pisavuoren kvartsikiviluola.

Tämän ilmastollisesti suotuisan jakson aikana etelä Suomessa kasvoi jaloja lehtipuita  esimerkiksi jalavaa ja pähkinäpensasta. Ihmiset levittivät tietoisesti vesipähkinää myös humalaa kasvatettiin. Lämpötila oli samaa luokkaa kuin nykyisin Keski-Euroopassa. Tältä ajalta on joitain suuria riistaeläimiä kuten hirviä ja karhuja esittäviä veistoksia. Veistotaidetta on harjoitettu vain Itäsuomessa ja Aunuksessa.

Suo. (Pixabay, Skitterphoto)

Maa kohosi voimakkaammin Pohjanlahdella (jonne suuntaan vedet tuolloin pääasiassa laskivat), kuin matalan kohoamisen alueella järvisuomessa. Tämä puolestaan hidasti veden virtausta aiheuttaen runsaasti soistumista ja vielä nykyisin Suomi on maailman soisimpia maita. Liekö suomalaiset silloin alkaneet kutsua kotimaataan suom'maaksi? Tosin kielitieteilijät ovat päätelleet Suomen nimityksen muovautuneen useiden lainausten jälkeen Saamesta (2).

Jousella metsästäjä. (Pixabay, Claus_indesign)
Noin 5000 eaa. jälkeen maahan saapui uutuustaito eli saviastioiden valmistus. Käyttötarkoitus niillä on säilynyt noista ajoista näihin päiviin asti samana. Tuonaikaista valmistustyyliä kutsutaan kampakeraamiseksi.

Kampakeramiikka on yleensä liitetty varhaiskantasuomen kieleen(2).  Astiat olivat usein suippoja joten ne pysyivät hyvin pystyssä liesikiveyksen välissä ruokaa kypsennäessä. Näiltä ajoilta täällä on myös ensimmäiset merkit lampaista. Kotieläiminä ja metsästyskaverina pidettiin koiria (1).

Koiria on voitu käyttää myös rekikoirina jolloin hyvissä olosuhteissa jäisiä järviä pitkin on voitu liikkua pitkiäkin taipaleita. Pohjois-Siperiasta tiedetään koiravaljakoilla kuljettavan jopa 2000 km matkoja 280kg:n kuormalla hyvissä oloissa 15 peninkulmaa (90km) päivässä! Joten välimatkat eivät olleet este vaikutteiden leviämiselle. (1)

Käytössä olivat ansat, kuopat ja loukut. Riistaa oli hirvet, metsäpeurat, majavat ja karhut. Turkisten takia pyydettiin mm. susia kettuja sekä näätiä. Kalastus oli tärkeässä asemassa.

Vainajat haudattiin punamultahautoihin. Punamulta joka oli tuon ajan ihmisille tärkeä aine valmistettiin rautapitoisesta savimaasta liettäen, sekoitetaen ja polttaen. Savossa sopivaa raaka-ainetta saatiin esim. Kiuruveden Remeskylän Tapanahosta. 

Kalliomaalaus. (Pixabay, Winsker)
4200-2000 eaa. Kampakeraamisen kulttuurin aikana ilmasto muuttui boreaaliseksi eli kuivaksi ja edellistä viileämmäksi. Se oli kuitenkin Suomen nykyistä ilmastoa lämpimämpi ja kuivempi. Osoituksena kaukokaupasta eli vaihtotaloudesta ihmisillä Itäsuomessa oli käytössään itäpreussilaisia alueen meripihka- ja liuskekoruja. Noin 3500 eaa. Ukrainan suunnasta eurooppaan levittäytyi hevoset käyttöönsä kesyttänyttä väkeä. Tuon ajan hyvin pelkistettyä ja abstraktia kuvallista ilmaisua on nähtävissä kalliomaalauksissa. Ne sijoittuvat lähes kokonaan sisämaan järvialueelle. Maalaukset tehtiin punamulta(rasvaseos)maalilla. Koko kivikauden runsaslöytöisin aika on 3000 eaa jolloin asutus tihentyi sisämaan järvialueelle.

(Samoihin aikoihin oli nykyisen Irakin alueella Urukin kaupunki, jossa maksettiin työmiehelle palkka oluena ja palkat kuitattiin savitauluun. Nykyisen Ruosin alueella viikinkien esi-isät harjoittivat viljelyä kesyttämiensä sikojen avulla. Käyttöön heille tuli myös ihmisuhrit. Tapa säilyi tuhansien vuosien ajan aina historiallisen ajan kynnykselle saakka.)

Kampakeraamisen kulttuurin jatkumona käyttöön tuli Pöljän asbestikeramiikka. Asbestin avulla astiat voitiin tehdä huomattavasti ohuempiseinäiseksi. Astioiden kuumuuden kesto oli myös huomattavasti parempi samaten kestävyys jopa 20 kertainen! Astian voi pudottaa kalliolle sata kertaa sen rikkoontumatta. (Savon historia I 1988) Asbesti oli kotoisin Paakkilasta Tuusniemeltä.


Vaakasalvettu hirsitalo. (Pixabay, jackmac34)
Nykyisen suomen alueella on arvioitu asuneen tuolloin muutamasta tuhannesta reiluun kymmeneetuhanteen henkeä. Keräilijä-metsästäjäkulttuurin ihmisten keskimääräinen elinikä oli hieman yli 20 vuotta ja koko maapallolla on arvioitu asuneen reilu 2 miljoonaa henkeä. (2, 183)

Talvella liikuttiin (karvapohja)suksilla ja naiset osallistuvat ruoan hankintaan tasa-arvoisesti. Asumuksina oli nykypäivinä pitkäikäisimpänä hirrestä tunnettu rakennustapa eli pystysalvettu tai sitten paalutettu talo 8m x12m joka laitettiin hiekkamaalle päivänpuoleiselle loivalle rinteelle suojaisaan poukamaan, kapeikon rantaan, joen suulle tai niskalle. Talon katto tehtiin tuohilevyistä. Tulisija oli ulkona talon läheisyydessä. Eräpaikoilla käydessä asumuksena oli kota Luonnon antimia keräiltiin talveksi tuohi-, nahka- tai saviastioihin. Puvut olivat vielä pelkästään nahkaa ja huulessa pihkapurkka.

3000 eaa. aikoihin Perämeren tuntumassa rakennettiiin isoja kivirakennelmia, jota kutsutaan nykyään jätinkirkoiksi eli metelinkirkoksi. Yksi löydös on myös idästä Lieksasta. Rakennelmat rakensi Pöljän keramiikkaa käyttänyt väestö. Rakennelmien käyttötarkoitusta ei ole osattu nykypäivänä selittää kiistattomasti ja ne herättävät yhä keskustelua. Rakentaminen lopetettiin n. 2000-1500 eaa. jolloin olemassa olleet rakennelmat hylättiin myös.

Auringonlasku. (Pixabay, konkarikin)

2500-2000 eaa. tuli muutaman vuoden sisällä luultavasti pohjoissaksan-balttian suunnasta maahanmuuttajien kansanjoukko. Samaa väkeä saapui koko Skandinaviaan. Heistä käytetään nimitystä vasarakirves- ja nuorakeraaminen kansa. Täällä väki valtasi asuinpaikoikseen maanviljelyyn edullisimman länsirannikon linjalla Kokkola-Tampere-Virolahti harjoitaen luultavasti paikallaan pysyvää maanviljelyä. Näihin aikoihin suomen varhaiskantasuomeen ilmestyviä lainoja pidetään joko esibalttialaisina tai esigermaanisina (2).

Oliko tulijat Arjalaisia ja pilkattiinko heitä nimellä nimellä (maan)-orja? Toimeentulon lisänä heillä oli pienkarjanhoito sekä keräily- metsästys. Vuohien maitoa käyttävinä heillä oli geeneissä mutaatio jonka ansiosta he aikuisenakin sietivät maitoa. He tekivät talonsa kampakeraamiikan väestä poiketen rantojen tuntumassa olleiden niittyjen laitaan. Tästä lähtien Suomessa tunnetaan läntinen ja itäinen kulttuuri sekä geeniperimä. Kauden lopulla nykyisen Suomen alueella matkustusvälineiksi tulivat nahkapohjaiset veneet jossa oli suksimainen köli suojaamassa pohjaa.

Suolaa. (Pixabay, LoggaWiggler)

Hunajaa. (Pixabay, PollyDot)
2000-800 eaa. Suomessa harjoitettiin entisen pyynti- ja keräilyelinkeinon lisäksi peltoviljelyä sekä pienimuotoista kaskiviljelyä viljellen ohraa ja vehnää. Maanviljelyn myötä opittiin suolankäyttö, koska viljatuotteissa ei ole luontaisesti suolaa toisin kuin lihassa. Suolansaanti oli hankalaa. Sitä tuli ehkä nykyisen itävallan alueelta jossa oli esihistoriallisia suolakaivoksia tai jäämeren vedestä haihduttamalla. Kaikki makea tuli pelkaästään hunajasta.

Läntinen vasarakirvaskulttuuri jatkui kiukaistenkulttuurina jossa oli runsaasti kampakeraamista ainesta. Lappologit uskovat varhaiskantasuomen alkaneen eritytyä kantasaameksi ja myöhäiskantasuomeksi noin 1000 eaa (2). Samoihin aikoihin kauden loppupuolella idästä levisi tekstiilikeramiikkaa. Sitä sanotaan myös sarsan-tomitsan keramiikaksi. Keramiikan kuviot tulivat tekstiileistä.

Saviruukkuja. (Pixabay, thomaspedrazzoli)

1000 eaa. alettiin valmistaa Itäsuomalaista Luukonsaaren keramiikkaa joka jatkoi asbestikeramiikan perinnettä. Ajalta ovat Suomen ensimmäiset pronssiesineet. Viljelyä oli Varsinais-Suomessa, Satakunnassa Hämeessä ja Kaakkois-Suomessa joten vaikutteet tulivat niin idästä kuin lännestä. Vakka on vanha viljamitan nimi. Pysyviä viljelypesäkkeitä tunnettiin sisämaassakin mm. Siilinjärvellä vaikkakin järvi-Suomessa pääelikeino oli kalastuksessa sekä metsästyksessä. Tuvassa oli maalattia jonka keskellä tulisija saviarinalla. Rakennuksessa oma tila karjalle. Kotieläiminä tunnettiin lehmä, sika, lammas ja vuohi. Pronssiesineinä maahan alkoi tulla mm. partaveitsiä, pinsettejä.

Suomi. (Pixabay, MarreKrisu)
800 eaa Ilmasto kylmeni Suomessa ja Euroopassa voimakkaasti .Lisäksi oli sateista ja kosteaa. Grölannin hylkeet pyydettiin itämerellä sukupuuttoon. Nyös norppaa pyydettiin edelleen. Samoihin aikoihin ensimmäiset hevoset jotka olivat kesytettyjä tulivat Suomeen ja taloissa oli kissojakin.

Luukonsaaren keramiikka liittyy Suomen varhaiseen raudanvalmistukseen. Suomen ensimmäiset rautaesineet ovat itäsuomesta Savukoskelta jonne opittiin jalostaa rautaa järvimalmista pienissä harkkohyteissä. Taito sinne saapui idästä jokitietä pitkin tarunhohtoisen rikkaan Bjarmian suunnasta. Paikan tarkka sijainti on vielä nykyään spekuloinnin kohde. Länsisuomessa oltiin pitkään tuontitavaran varassa. Noista ajoista lähtien sisämaan järvialueilla järvimalmia tuotettiin pienissä harkkohyteissä omaksi tarpeeksi vaikkapa rautapatoina.

Tarunhohtoinen Biarmia sekä taipaleentakaisia Tšuudeja veneineen
(Olaus Magnus Roma 1572)

Sirnihtankeramiikan levinnän painopiste on samoilla alueilla alueella.  Liekö noilta ajoilta alkuaan kertomukset Väinämöisestä ja seppä-Ilmarisesta? Asuinpaikkojen läheisyydestä on löytynyt hyötykasvien kuten mausteiden ja lääkkeiksi sopivien yrttien jäännöksiä. Lääkkeenä tiedetään käytetyn suopursua tai myrkyllistä hullukaalia hammassäryn ja reumaattisten oireiden hoidossa. Tuo hallusinaatioita aiheuttava aine on ollut niin ikään käytössä taikureilla eli tietomiehillä kärpässienen ohella.

Ajanlaskun aikoihin tuli maahan muuttovirtaa runsaasti balttian-germanian suunnalta. Tämän jälkeen myöhäiskantasuomen uskotaan nykytietämyksen mukaan alkaneen erityä eteläkantasuomen, itäkantasuomen päämurteeksi pohjoiskantasuomen jatkaessa omaa kehittymistään saamena.

Maanviljelyn ansiosta maapallon väkiluku oli kasvanut 31 miljoonaan (2, 183)

Tuon ajan esibalttialaista lainaa oleva sanaston perusteella täällä kehittyi tulijoiden vaikutuksesta rakennustaito. Lainoja ovat esimerkiksi hirsi,lauta,seiväs aitta,lava,orsi seinä ja silta. Niin ikään kulkemiseen liittyvä sanasto kuten esimerkiksi ratas, aisa ja kaplas. Myös hihna,rihma, terva ja vaha ovat balttialaista alkuperää kuten myös maatalouteen liittyvää sanastoa kuten esimerkkinä hanhi, juhta, härkä, vuohi, paimen, tuohi torvi ja kasveihin heinä, halme, herne, ohra tai sää kuten esimerkiksi halla, helle, härmä ja routa. Sosiaalisista suhteista kertovia lainoja ovat esimerkiksi heimo, kaima, morsian, sisar, tytär tai talkoot. Kosketuksen uskotaan olleen rauhanomaista siitä esimerkkinä ruumiinosien sanat hammas (aiemmin pii), kaula (aiemmin sepä), napa ja reisi. Uskomussanastostaesimerkiksi aave, peto ja perkele ovat esibalttian lainaa. (2,153-158).

Vanhimmat metalleihin ja metallin käsittelyyn liittyvät lainat on esigermaaneilta ja kokonaisuutena vanhoja germaani lainoja on enemmän kuin balttilaisia eli yli puoli tuhatta erityisesti alkaen varsinaissuomen rannikolta. Germaaneilta on lainattu esimerkiksi kalpa, kehto, mallas ja ruhtinas. Arkipäivän substantiivejä ovat esimerkkinä häpeä, kansa, kuva, lupa ja äiti. Laina-adjektiivejä puolestaan ovat esimerkkinä arka, harras, kiivas, köyhä, raaka, rakas, rikas, upea ja viisas. terveyttä ja tunnetilaa kuvaavia lainoja ovat haava, sairas, tauti, vaiva, vamma, arpi, rupi, vainaja. Kehoon kuuluvina ovat esimerkiksi kuve, lantio, maha, otsa ja parta. Lainaverbejä ovat haluta, hukata, levätä, pyrkiä, ruokkia ja tavata. Kulttuurisanastona on yhteiskunnan hirarkisuutta kuvaavia armahtaa, hallita, lunastaa, kuningas, ruhtinas, valta ja vartija. Aseisiin viittaa esimerkiksi keihäs, miekka, tuppi ja nuija. Rikoksien sanastoa ovat esimerkkinä varas, tuomita, sakko, murha. Kaupankäynnissä tarvittavia lainoja ovat kappa, kauppa, laina mitta, puntari ja raha. Vaatetukseen kuuluvia lainoja ovat vaate, hame, huopa, paita, lakki, sukka, liina, neula ja lanka. Kotiin kuuluvia lainoja ovat kattila, kello, malja, pöytä, lukko, naula, rengas, vanne, saha, varsi ja vipu. Rakennuksiin kuuluu tupa, lato, kartano, lattia, liesi, pankko ja laipio. Metallin käsittelyyn liittyvät ahjo, palje, rauta, ruoste, tina ja kulta ovat lainasanoja kuten kalastuksessa käytetty verkko. Itse verkkokalastustahan täällä vuosituhansia vanha pyyntitapa. Viljelysanastoa ovat pelto, aura, kaura, ruis, ruko, kuhilas, akana, taikina vierre ja leipä. Kotieläimiin liittyviä esimerkiksi ratas, ohja, satula, kana, lammas, nauta, juusto, teuras, kinkku, ihra, silava, lanta ja tunkio. (2, 160-161)

300 jaa. lämpimän ilmaston raja läheni välimereltä nykyisen Pohjois Saksan leveysasteille. Samalla sisämaassa alkoi pysyvän asutuksen suhteen arkeologisesti niukkalöytöisempi jakso. Asutus ei kuitenkaan hävinnyt täysin. Syytä löytöjen merkittävään vähenemiseen ei vieläkään tunneta? Alkoiko sisämaan väen väheneminen samaan aikaan kun käyttöön tulivat uhrihaudat läntisen ja itäisen kulttuurin tuolloisella rajalla? Vai liittyykö tähän tarunhohtoiset Tšuudit jotka mieluummin hukuttautuvat kuin alistuvat itäisen valloittajan valtaan? Muuttiko sisämaan väki asumaan Savonlinna-Mikkeli akselille (tai Eurooppaan) muun Savon jäädessä eräalueeksi? Vaikuttiko Euroopan levottomuudet välillisesti tänne?

Kielitieteilijät uskovat Slaavien, jotka asuivat Veikselin suunnalla balttien eteläpuolella alkaneen ekpansion levittäytyen balttien ohi koilliseen. Tämän myötä heidän itäinen- eli venäläinen haara tuli säännölliseen kosketukseen Suomensukuisten kansojen kanssa Väinäjoen, Lovattijoen ja Okan latvoilla alkaen noin 500 jaa. Muinaisvenäläistä lainaa ovat näin esimerkiksi saapas, viitta, paltina ja värttinä kuten ruokasanaston lusikka, ravita, kiisseli ja piirakka. Kotiin liittyvät pirtti, pätsi sekä veräjä. Kulttuurisanaston lainoja ovat uskontoon liittyvät pappi, raamattu, risti ja pakana sekä (alunperin tuomaria tarkoittanut) suntio. Aseita ja työvälineitä ovat esimerkiksi taltta, sirppi, katiska, atrain, tappara ja ruoska. Muusta kanssakäymisestä tulleet lainat ovat esimerkiksi määrä, raja, tavara ja (kauppapaikkaa tarkoittavana) turku. (2, 164-165)

Itämerensuomalaisilla on olemassa myös yhteisiä sanoja, mille ei tunneta toistaiseksi minkäänlaista kunollista etymologiaa, kuten suo, saari, mäki, musta ja jänis.

700-luvun (merovingiajalla) tehtyjen arkeologisten löytöjen määrä alkaa vähitellen kasvaa myös Etelä-Savossa. Löydöt osoittavat myös yhteyksistä Hämeeseen. Idän suunnassa Karjaa toimeentulonaan pitänyttä väkeä kutsutaan karjalaisiksi. Se on koillisin naudankasvatuksen kulma Euroopassa.

Merovingi- ja ristiretkiaikaisia kalmistoja (3)

Viikinkiaikana 800 jaa. Suomen asutus keskittyy Etelä-Suomeen ja Etelä-Savo-Karjalaan. Paalulinnoituksia joita käytettiin lähinnä pakopaikkana tunnetaan mm. Mikkelin - Savonlinnan alueelta useita. Viikingit valloittivat Eurooppaa. Suomen alueella he tyytyivät kaupankäyntiin ja ehkä verotukseen. Nuoremmalla rautakaudelta Suomessa on löydetty Keski-Eurooppalaisia sekä kotimaisia miekkoja joissa on tekstiä vaikkakaan Suomalaiset ei osanneet tiettävästi lukea.

Suomen viikinkiaikaisia linnoituksia (3)

Tuohon aikakauteen on myös yhdistetty miekanhiontakivet, joita Suomessa on löydetty kantahämeestä sekä yksi pohjois-savosta Muuruvedeltä. Aikakauteen niin ikään liitettyjä kuppikiviä on löydetty satoja. Eräs tällainen on Kaavilla.


Turkisten kysyntä kasvoi tuoden alueelle vaurautta. Näihin aikoihin täällä saatiin ensikosketuksia kristinuskoon, joka oli Euroopasta leviävä uskonto. Ajanjakson runsaimmat arkeologiset löydöt tunnetaan nykyisen Mikkelin alueelta jatkuen aina 1150 jaa. asti. Tuolloin Savossa eli alkuperäisen kantaväestön lisänä Hämeestä ja Karjalasta tullutta väkeä. Saksalaisten ja balttien kauppayhteyksien mukaana rannikolle saapui kivirakentamiseen liittyvä laastin valmistustaito.

Tavastia ja Suomenlahden yli hiitäjiä sekä ratsastajia (1500-luvun kartassa).

Nestorin kronikan mukaan oli Novgorodin alueella oli riiteleviä heimoja joihin kuuluvat yhtenä ryhmänä suomensukuiset Tšuudit, Rostovjärven rannoilla olevat olevat Merjalaiset sekä Valkeajärven rannoilla Vepsäläiset. Volgan ja Okan yhtymäkohdassa asuivat muromalaiset. Toinen ryhmä oli kiovalaisia edeltäneet Krivitšit ja kolmantena Sloveenien heimo. Tarun mukaan ryhmät ensin kieltäytyvät veronmaksusta varjaageille mutta ajauduttuaan keskinäisiin riitoihin he kutsuvatkin päällikökseen Rurikin. Hänen on sanotaan olleen N1c1 -happloryhmää joka on Suomessakin yleinen. Aihe on herättänyt paljon keskustelua.

Häkkinen Kaisa; Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa, 190.

Viikinkien kauden jälkeen kauppa elpyi Euroopassa ja rikkaimmilla tuli 1100 jaa. aikoihin saataville mm. sokeriruo'osta valkoiseksi kiteiksi kuivattua sokeria. Suomeen tämä herkku saapui paljon myöhemmin. Tähän vaiheessa historiaa merkittävin laina Suomen kieleen oli karttunut Germaniasta ja Baltiasta.

Viljelyn yleistyttyä rannikolla ruoka muuttui hiilihydraattipitoisemmaksi. Tämän on arveltu väestön lisääntymisen ohella lisänneen ihmisten hammassairauksia. Sisämaassa ihmiset elivät tuolloin rannikon väkeä vanhemmiksi. Heidän ruokavalion pääpaino oli vielä kalastuksessa, metsästyksessä ja keräilyssä.

Järvi. (Pixabay, tpsdave)
Suomessa ei nykytietämyksen mukaan osattu lukea sen enempää kuin kirjoittaakaan, vaikka kauppayhteyksiä olikin Germaanien kanssa. Riimulla tehtyjä tekstejä on tavattu täällä ainakin Vöyrin kivilöydössämiekoissa sekä myöhempien aikojen kalenterikepeissä. On esitetty myös erikoinen väite ruotsalainen Ove Bergin kirjassa Runsvenska, svenska finska, että joitain Ruotsissa olevia riimukivien kirjoituksia pystyttäisiin tulkitsemaan Suomeksi!

Noin 1100 jaa. aloitettiinn Suomessa Alalänsisaksin ja Englannin suunnalta toteutettu lähetystyö. Lähetystyöntekijöillä eli papeilla oli epäilemättä kirjallista aineistoa mukanaan. Lähetystyön vaihe kesti yli sata vuotta kirjakieli oli ainoastaan latina ja näin harvojen sekä valittujen hallussa. Latina sälytti valta-asemansa kirjakielenä 1350 asti. Kauppiaat käyttivät saksaa esim kauppakirjeissään Lyypekkiin. Lukemaan opettelun lisäksi tarvittu uuden kielen, Latinan opetteleminen hidastutti Ruotsin ja eteenkin Suomen väestön kirjakielistymistä muista phjoismaista poiketen. (4)

Nyky tietämyksen mukaan kautta aikain ensimmäinen Itämerensuomeksi kirjoitettu teksti on kyyrillisillä kirjaimilla ja aunuksen karjalaksi tuohikirjeessä vuodelta 1250. Tuolloin tuohikirjeitä käytettiin Novgorodissa nykyisten post-it lappujen korvikkeina. Samalta ajalta on ensimmäiset tiedot tiilirakennuksesta Suomessa Koroisilla. Vielä sadan vuoden ajan tiilirakentaminen on maassa harvinaista. 

Pohja, Savo, Karjala sekä Viipuri 1500-luvun esityksessä.

1300 jaa. asti Savossa oli karjalaisvaikutuksen aikaa. Turkiskaupalla vaurastunut Novgorod oli läheisessä yhteistyössä Karjalaisten kanssa ja Ruotsit verottivat Länsi-Suomalaisia. Ja molemmat edellä mainitut Lappilaisia. Verotus tuolloin tarkoitti tavaroiden ja tuotteiden keräämistsä vastiikkeetta vahvemman oikeudella.

Nykypäiviin säilyneissä kirjallisissa lähteissä Savo mainitaan ensimmäistä kertaa Novgorodin ja Ruotsin tekemässä Pähkinäsaaren rauhassa 1323 jaa. Siinä Novgorod luovuttaa Jääsken ja Äyräpään ohella Savilaksen, Savolaksen verotusoikeuden Ruotseille. Oliko Savilaksen väki saanut nimensä savesta joka on keraamisten astioiden raaka-aine? Keramiikkahan oli ollut alueen vientituote vuosisatojen ajan.

Lännen kirkon eteneminen kahden sadan vuoden aikana! (4)

Valtiot eivät vielä tuossa vaiheessa olleet valtioita siinä mielessä niin kuin ne nykyään ymmärretään ja ns. verotusmaiden rajaakin käytiin vain alkumatka. Verotus ei ollut täsmällistä eikä tarkkaa, joten sisämaata tehokaskeamalla uudestaan vakituiseen asutukseen ottanut uudisraivaajajaväki eli vielä vuosisatoja enemmän ja vähemmän omillaan. Parhaansa mukaan verottajiaan edellä.

Olavinlinna. (Pixabay, Hietaparta)

Yksi kiinnostava kysymys on milloin, mistä ja miten savolaiset -nen ja -tar päätteiset sukuimet tulivat käyttöön? (Esimerkiksi Länsi-Suomessa sukunimet tulivat yleisesti käyttöön vasta paljon myöhemmin 1850 jaa).

Juttu jatkuu "Tapahtumia Inkerinmaalta Savoon vuosisadoilta 800-1900

Lähde:
(1) Huurre, Matti; 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, Viides uudistettu painos, Otava, Keuruu 1995
(2) Häkkinen Kaisa; Suomalainen esihistoria kielitieteen valossa, Karisto Oy, Hämeenlinna 1996
Kuvat muokattu lähteestä: Gordin, Isak, toim: Vanhoja Suomen karttoja, II uudistettu painos, Suomalaisen kirjallisuuden kirjapaino Oy, Helsinki 1973
(3) Suomalainen sotilas muinaisurhosta Nihtiin, Kariston kirjapaino, Hämeenlinna 2010
(4) Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa, Vammalan kirjapaino,  Sastamala 2010




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti