maanantai 24. elokuuta 2015

Surf Rock, Instrumental Rock i.e. Rautalanka Album: 60's Spy

Uusi albumi 60's Spy.

Sain juuri julkaistua uuden instrumentaali levyn, jonka valmistelua ja taustatyötä on tullut tehtyä viimeisen parin vuoden aikana. Tätä rajoitettua CD painosta on saatavissa allekirjoittaneelta sekä musiikkiliike Flangerista Kuopiossa. Sen lisäksi musiikki on kuunneltavissa musiikinjakelijoilla iTunes, Deezer ja Spotify.

Uutis-Jousessa oli aiheesta juttu torstain 17.9.2015 numerossa.

60-luvun alussa juuri ennen Brittien invaasiota oli maailmanlaajuisen muodin aallonharjalla muutamien vuosien ajan erityislaatuinen nuorisokulttuuri. Nimittäin siinä ei laulettu lainkaan, vaan kappaleet olivat pelkkää (usein kitaravetoista) instrumentaalia! Tärkeitä tekijöitä oli kaiutettu (yksikelainen ja usein Fender) kitarasoundi sekä vibaton käyttö. Tämäkös perin kapinallinen meno aiheutti suuresti paheksuntaa eteenkin vanhemmassa sukupolvessa! Tärkeintä hommassa tuntui olevan valtavan innostunut asenne, tekemisen meininki sekä soundi. Tekninen taituruus oli sivuseikka, tärkeintä siis fiilis. (Yhteistä rajapintaa on näin Garage Rock ja jopa punk suuntaan).

Jukka Ruuskanen.

Arvatenkin pelkkä instrumentaali musiikki ei kestänyt huippusuosiossa maailmalla kuin muutaman vuoden (aika hyvin sekin), mutta sai aikaan sen, että sähkökitarayhtyeitä ja tekemisen meininkiä alkoi syntyä kuin sieniä sateella. Myöhemmin tämän runsaan bändikulttuurin myötä uudet musiikkigenret pääsivät alulle.

Aitoa märkää Surf Rock jousikaikua saadaan
ammennettua Fender G 15 jousikaikutankista.

Erikoista on se että samalta kuulostavaa musiikkia kutsutaan eripuolella maailmaa vieläkin eri nimillä. Amerikassa tyyliä kutsutaan nimellä Surf Rock ja se sai uudelleen nostetta esim. 90-luvulla Pulp Fiction elokuvan myötä. (Tuolloin muotiin tullut Grunge oli myös saanut vaikutteita Surfista).

Jari Mäkinotko

Briteissä tyyli tunnetaan Instrumental Rock nimellä johtotähtenään The Shadows. Bändin musiikista ovat kertoneet saaneensa vaikutteita esimerkiksi Richie Blackmore ja Mark Knofler. Shadows oli tunnettu Burns kitaroista ja Hank Marvinin (usein echo) kitarasoundeistaan.

Echolette E51 antaa aidon echo-kaiun mm.
Emma ja Telstar kappaleisiin.

60-luvun alussa tyyli rantautui myös Ruotsiin, jossa se sai nimen Stålrådmusik. Suomeen tullessaan nimi käännettiin "Rautalanka" musiikiksi. Suomessa "rautalankaan" sulautui Suomalaisten rakastamat kaihoisat slaavilaiset sävelet.

Myöhemmin 80-luvulla Agents yhtye Esa Pulliaisen johdolla sai Suomessa aikaan kaiutetun kitarasoundin uuden tulemisen. Japanissa aikanaan heikoista osista kootulle Echo Orbitin  nauhakaiulle kehkeytyi Suomessa hillitön kysyntä, kun kaikki muutkin halusivat samanlaisen. Soundista tuli Suomessa "se ainoa oikea".



Fender Stratocaster 1973

"Huippu suosion mentyä Instrumentaali musiikki ei koskaan ole hävinnyt kokonaan, vaan on jäänyt marginaaliin kehittyen siellä eteenpäin ja antaen maailmalla yhä vaikutteita ties mihin musiikkilajeihin. Bändeistä mm. The Ventures Mosrite kitaroineen jatkoi konsertoiden säännöllisesti 2000 luvulle kuten myös The Shadows".


Echolette nauhapyörineen ja moottori.

Olen tuntenut aina hengen heimolaisuutta tuohon 60-luvun alun innostuneeseen ilmapiiriin, joka liittyy rautalankamusiikkiin ja siksi olen aina haaveillutkin vielä tekeväni albumin omilla versioilla arvostuksena tyyliä kohtaan. Hankkeen toteuttamiseksi on kyllä täytynyt haalia (osin lainaan) kaikkea vanhaa tekniikkaa ja toimintakuntoiseksi huollettuna. Kysymyksessä on esimerkiksi alkuperäisten kaikulaitteiden kohdalla sähkömekaaniset laitteet!

Oikeat Wonderfull Land echo-rytmit 
tarjoaa Meazzi Echomatic!

Suomalainen rautalanka slaavilaisine sävelineen voi hyvin. Tutut laulut on levytetty moneen kertaan. Ulkomaiset vanhat sävelet ovat sen sijaan jääneet paitsioon. Tällä levyllä haluan palauttaa ne takaisin mieliin. Sessioissa oli Jarin ja Jukan kanssa tosi hauskaa ja mielestäni onnistumme pääsemään maaliin! Kiitokset pojat vielä kerran.

Levyn takakansi.

Nyt julkaistulle albumille tulivat kappaleet jotka on listattu tähän ensijulkaisujärjestyksessä: 

  • 1959 Peter Gunn teeman kirjoitti Henry Mancini 1959 samannimiseen TV-sarjan tunnusmusiikiksi. 
  • 1960 Walk, Don't Run (The Ventures) säveltäjä Johnny Smith 1954
  • 1962Wonderful Land (The Shadows) sävellys Jerry Lordan, Misirlou (Dick Dale) Trad, Telstar sävellys Joe Meek 1962, Pipeline (The Chantays) kirjoitti Brian Carman ja Bob Spickard
  • 1963Emma (The Sounds 1963) Trad., Foot Tapper (The Shadows) säveltäjät Hank Marvin ja Bruce Welch 1963, Surf Rider  (The Lively Ones) säveltäjä Nokie Edwards, Shindig (The Shadows 1963) kirjoitti Bruce Welch ja Hank Marvin, Wipe Out (Surfaris) säveltäjät Berryhill, Connolly, Fuller & Wilson
  • 1964 In the Mood (The Shadows) kirjoitti Joe Garland, Andy Razaf (ja Wingy Manone) 1939, El Presidente (Herb Alpert's Tijuana Brass) sävellys Sol Lake 1964
  • 1966 The Good, The Bad and The Ugly säveltäjä Ennio Morricone 1966

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Fender Tremolux

Minulla oli pieni harjoitusvahvistin Fenderin Super Champ. Siinä oli putkipääte ja sitten ties mitä mallinnuksia. Soitin vahvistimella vuosia Tweed asennossa ja laittimeen alkoi tulla pikkuhiljaa jos jonkinlaista pikkuvikaa. Tuli puhetta Vepsäläisen Karin kanssa asiasta että olisikohan vahvistimessa jotain käyttökelpoista osaa jos rakentaisi uusiksi sen?

Fender Tremolux DIY

Kari tutki tilanteen ja hyödynnettäviksi entisestä tulivat muuntaja, vahvistinkotelo, chassis sekä pääteputket. Toivoin laitteeseen Fender Tweed tyylistä kytkentää, mutta tremololla jos vaan mahdollista? No silloin selvisi että lähes vastaava kytkentä on mallinimellä Tremolux.

Vahvistin takaa suojakansi poistettuna.

Tremolux kytkennöissä paras-soundisena ja näin halutuimpana on pidetty nimenomaan ensimmäistä vuonna 1955 käyttöön otettua kytkentää eli 5E9. Se on kautta aikain ensimmäinen tremololla varustettu Fender. Nimi tuli siitä kun yhdistettiin Tremolo ja Deluxe eli Tremolux. Kytkentää variantilla tehtiin vuoteen 1960 asti ja Tremolux mallia valmistettiin kesään 1966 asti. Tuotannossa jatkoi tästä eteenpäin rinnakkaismalli Vibrolux

 Point-to-point kytkentärima, putkenkannat ja muut
mahtuivat sopuisasti chassikseen.

Sisääntulot 5E9 kytkennässä ovat identtiset mutta tähän kytkentään toisesta tehtiin hieman modattu. Samoin tremolo on Karin oma patentti! Enpä voi sanoa kuulleeni yhtä miellyttävää pehmeän paksua ja syvää tremoloa. Käyttöä saa ohjattua polkimella

GT6V6C pääteputken vieressä 2X 12AX7 ja 12AY7

Etupaneliin siis tulivat / In1 / Vol.1 / In2 / Vol.2 / Tone / Tremolo Speed / Tremolo Depht. Sekä etu- että takapaneelin reiät laitoin piiloon Pelle Peloton hengessä mustalla jesarilla eli ilmastointiteipillä. Potikan nupiksi tuntui klassikkopyörylät sopivalle tässä projektissa. Alkuperäisissä vahvistimissa käytettiin Jensenin 12" kajareita mutta tähän paikalle tuli 10" 8 ohm Celestion G10 Gold. Tehoa vahvistimessa on ehkä n. 15w joka riittää hyvästi pienille klubikeikoille tuottamaan lavalle riittävää mellakkaa. PA hoitaa musiikin ulospäin, joten on hommaa miksaajallakin.


Vuonna 1956 Fender Tweed Deluxen sai hintaan 129,50$. Samaan vahvistimeen saatettiin kytkeä klubikeikalla laulu, sähkökitara, steelkitara ja ehkä vielä huuliharppu. Vuonna 1958 Fender Tremolux vahvistimen sai 70$ lisähinnasta, siis saman vahvistimen tremololla varustettuna. Listahinnaksi tällöin tuli 199,50$. Vuonna 2011 aloitettua uusintapainosta markkinoidaan käsinkytkettynä jo ihan muuhun hintaan.


Täytyy kyllä todeta että vahvistin täytti odotukset täysin. Se on sopivan pieni ja kevyt harjotuksiin sekä pikkukeikoille. Sävynsäätöön oleva yksi tone ei aiheuta ylenpalttista säätämisen tarvetta.


Vahvistin toimii klassikko mallin kitaroiden kanssa hyvin. Se tuottaa haluttua "vanhaa" soundia johon korva on nykyään kallellaan. Tämä on uskomaton 10 tuumainen, laulaa hyvin ja on ehdoton ykkönen pikkuvahvistimissa. Kiitoksia kovasti Karille vieläkin kytkennästä!


tiistai 11. elokuuta 2015

Niemi sukua koolla

Sunnuntai 19 Heinäkuuta järjestettiin laatuaan ensimmäinen Josias ja Selma Niemen jälkipolvien tapaaminen. Järjestelyryhmässä olivat Toini Heikkinen, Pentti Niemi, Ilpo Niemi ja allekirjoittanut. Kokoontumispaikaksi valittiin sama maisema johon Niemen pariskunta asettui Savoon tullessaan vuonna 1899. Paikka on Palonurmen kyläläisten kokoontumispaikka eli Nuorisoseurantalo Poukama. Seuralla oli äskettäin ollut satavuotis-juhlat. Seuran nykyinen talo on rakennettu kylän ytimeen samalle tontille kuin alkuperäinen.

Syvärinlahti nykypäivinä, Poukama rajautuu juuri oikealle.

Silloin 1900-luvun taitteeseen tultaessa elettiin voimakkaan rakentamisen ja kansakunnaksi heräämisen aikaa. Suomalaiset olivat toimeliaita joka elämän alueella kuin vaikkapa taiteissa tai urheilussa kun Suomea juostiin maailman kartalle. Silloin Suomen maaseutu eli ainutlaatuista kukoistuskauttaan, väestö lisääntyi voimakkaasti ja joka puolella korpia raivattiin pelloiksi. Oltiin toimeliaita kun Suomalaiset halusivat näyttää maailmalle että olemme kansakunta jolla on muutakin kuin kieli.

Hannes Kolehmainen Kuopiosta.

Näin Palonurmessakin jossa rakenettiin ensimmäinen kansakoulu. Kylän raitti alkoi Syvärinlahden sisävesi laivasatamasta josta liikennöi höyryvenhe "Nilsiä" aikataulun mukaan. Siinä oli yhteys maailmalle. Kylän raitilla oli kauppakartano josta sai kaikenmoista tarviketta. Lisäksi kylällä aloitteli toimintaansa meijeri. Toisella puolen järveä oli laajan emäkunnan Nilsiän kirkonkylä. Se oli jakaantumassa kolmeksi kunnaksi ja yksi ehdokas uudeksi kirkon paikaksi keskusteluissa oli myös Palonurmi.

Savo-lehden ilmoitus vuodelta 1910

Kylän raitilla oli tuolloin myös nahkurinliike jossa Josias sitten aloitti. Lisäksi Josias ehätti olemaan kylän osuuskassan perustajajäsen ja pitkäaikainen aktiivi. Kuten myös kylän osuuskaupan perustajajäsen. Kymmenen vuoden päästä pariskunta sai huudettua huutokaupasta hyvän kokoisen maatilan. Josias hoiti nahkurin tointaan viljelyn ohella ja perhe kasvoi. Lapsia tuli kaikkiaan kymmenen joista yksi kuoli pienenä ja toinen 19 vuotiaana. Kaksi pojista menehtyi sodassa. Josias ja Selma asuivat Savossa ja Palonurmessa koko loppuikänsä, Josiaskin yli 50 vuotta.

Pariskunnalle on tullut reilussa sadassa vuodessa aika tavalla jälipolvia ympäri maan. Järjestettyyn sukutapaamiseen saapui paikalle väkeä varsin runsaasti. Vajaat sata henkeä! Ensimmäisiä serkkujakin oli vielä hyvissä voimissa ja mukana.

Poukama.

Iltapäivä vierähti vanhoja sekä uusia tuttuja tavatessa ja kuulumisia vaihtaessa! Päätettiin perustaa johtoryhmä valmistelemaan seuraavaa, parin vuoden päästä pidettävää tapaamista. Siihen kuuluvat Toini Heikkinen, Pentti Niemi, Ilpo Niemi, Anna Luttinen, Virpi Koistinen, Marko Niemi ja Merja Niemi. Eipä tiedä jos suvun piiristä löytyy innostusta historian tutkimukseen ja seuraavaan tapaamiseen saataisiin uutta vanhaa tietoa arkistoista ja muista? Ja tietysti nykypäivän kuulumisten vaihtaminen on aina muuten mukavaa.

Paikalla otettiin ryhmäkuvia (joita voi kysellä Marko Niemeltä). Lopuksi Marko vielä johdatti kiinnostuneita Sammalniemen tilalle tutustumaan paikkaan.

Oli kyllä erikoisen mukavaa tavata vanhat ja uudet tutut!

maanantai 10. elokuuta 2015

Fender Stratocasterin nauhanvaihto

Tuossa kesällä päätin toteuttaa suunnitelman Straton nauhojen uusimisesta. Itse nauhat olivat vielä toimivat mutta niissä oli käytön kannalta ongelma. Nimittäin ne oltiin jo hiottu niin matalaksi että venytyksiä tehdessä kieli upposi  kynnen alle. Keikalla tästä seurasi se että veret tirsui kynnen alta. En uskonut seikkaa vaivan aiheuttajaksi ennen kuin vasta toisella kerralla.

Vanhat nauhat lähtivät pois siististi.

Aikanaan kun hankin soittopelin kitarapajalta, siellä sanottiin ettei tämän ikäiseen (1973) soittimeen kannata alkaa vaihdattamaan nauhoja, kun entiset ovat kuitenkin vielä kunnossa. Itse aloin kuitenkin miettiä että soitin kyllä jää tässä kunnossa vähälle käytölle näillä nauhoilla joten käytettävyys on ykkösasia. Ei muuta kun homma työn alle.

Vaahterakaulan hionnan alussa.

Kun Martinin nauhojen hionta kerran onnistui päätin suorittaa nauhanvaihtotyön itse. Ensin kitaran lukitseminen pöydän kanteen niin, että kaula lepää nollamomentissa muototukeen. Sitten kielet pois ja kaularaudan löysytys puolikierrosta. Vanhat nauhat pois ja nehän lähtivätkin siististi kolvilla sekä muotoilluilla pihdeillä. Kaula on vaahteraa joka on lakattu. Joten se on nauhojen poistamisen jälkeen jo siksikin hiottava (tässä tapauksessa) 7.25 radius sand blockilla (jonka tein valmisteluvaiheessa).

Vaahterakaulasta tuli oikein hyvä.

Tämän jälkeen nauhaurien puhdistus ja syvyyden tarkistaminen sekä korjaus. Uudet nauhat tuli valittua vintage profiililla olevaksi. Sitten uusien nauhojen katkominen työstövaralla lisättyyn määrämittaan ja paikalleen asentaminen puristimella, jossa 7.25 profiililla oleva painin. Nauhan kruunupäiden tasaushionta ja lakkaus. Halusin kaulaan kaksikomponentti lakan ja koska minulla ei ole maaliruiskua enempää kuin maalamoakaan pyysi Aaro Leinolta apua. Merkiltään polyesteri 2-komponenttilakka oli Hempel Diamond (sekoitussuhde 1:2) ja sitä on saatavilla hyvinvarustetuissa maalaustarvikeliikkeissä kuten vaikkapa Puijon väri.

Kaula on valmisteltu kruunupäiden muotoiluviilaukseen.

Sitten lakan viimeistelyhionta 800 ja 1200, nauhojen kevyt tasaus sand blockilla ja nauhojen päiden muotoiluviilaus. Lopuksi vielä koko otelaudan käsittely teräsvillalla, karhunkielellä ja hiomatahnalla. Tämän jälkeen puhdistus, kaularaudan säätö ja kielet paikalleen ja testailemaan ja loppusäätöön.

Kruunupäistä tuli oikein hyvät.

Testailujen ja säätöjen jälkeen täytyy sanoa että hanke onnistui oikein hyvin. Kaulasta tuli hyväsoittoinen kielet alhaalla eikä särinää ilmene missään kohtaa. Kaula on hyvä ja venytellä voi ihan vapaasti missä vaan asemissa. Tosin nyt jos saisin päättää valitsisin ehkä mieluummin nykypäivän tehdasmalleissa käytetyn nauhaprofiilin.


Seuraavassa on Hendrix-tyylinen soittoesimerkki kitaralla remontin jälkeen. Soitin on mikkejä myöten alkuperäisessä kuosissa.


Toisena Instrumental Rock ja Surf-tyylinen testaussoitto uudistetun kaulan toimivuudesta.


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Teleen Twisted kaulamikki

Tuossa muutama kuukausi sitten tuli tilaisuus päivittää Telen etumikki vähän käytettyyn Twisted-malliin joita on käytetty mm. Fender Custom Shop Teleissä suunnittelijana Alan Hamel. Ideana mikissä on tuottaa tuttu Telecaster soundi sillä erotuksella ettei se olekkaan enää mutainen vaan raikas ja ryhdikäs. Tekniseen toteutukseen löytyy runsaasti taustatietoa kiinnostuneille. Alussa mikkejä ei ollut erikseen myynissä, mutta nykyään niitä on helposti saatavilla.



Seikka on tuntunut jakavan Telen soittajien leiriä niin, että jotkut ovat vielä kallellaan entiseen menoon. Löysinkin mikin siksi käytettynä varsin käypään hintaan testattavaksi. Monet ovat kokeiltuaan ottaneet twisted soundin omakseen ja niin huomasin liittyväni tähän joukkoon. Kytkin mikin käytetyn neliasentokytkennän sijasta kylläkin perinteiseen kolmiasentokytkentään. Tallassa soi Seymour Dunchanin Hot joka soi selkeästi kovemmin jo standardin kaulamikin aikaan. On hyvä että vaihtoehtoja löytyy joka makuun ja mahdollisimman moni saa soittimistaan fiiliksiä jotka vievät touhua eteenpäin!

torstai 6. elokuuta 2015

Suutarilta apua Gibson laukun kantokahvaan

Tuossa muutama päivä taakse päin Les Paulin kotelo yllätti kantokahvan hajoamisella kesken kävelyn?! Kotelo tietenkin tipahti maahan ja minä jäin ällistyneenä ihmettelemään tapausta. Onnekseen soittimelle ei käynyt kuinkaan. Tässä nähdään Amerikkalaisen laatutuotteen viimeistelyaste. Case tehdään jonkun sanoiksi vasemmalla kädellä. (Minusta on kyllä parempi sanoa huonommalla kädellä). No joka tapauksessa ei kyllä olisi odottanut moista tapahtuvaksi. Eipä siinä sitten kuin alkaa miettimään ratkaisua tapahtuneeseen.

Suutarinliike Kuopion Prismalla.

Kantokahvahan on nahkaa, joten onnistuisikohan saada suutarilta apua asiassa? Se selviää kysymällä, joten marssin lähiseudun Prisman suutarinliikkeeseen. Suutari otti työn vastaan ja totesi kahvan olevan oikeasti muovia, joka jäljittelee nahkaa ja vieläpä huonolaatuisesti?! Voihan Gibson minkä teit!

Parempi kuin aito Les Paul Case!

Viikon päästä tuli puhelimeen viestiä suutarilta että työ olisi noudettavissa. Hieman jännäsin kuinka homman on käynyt. Yllätys oli suuri kun sain kuulla että tilalla oli oikean sävyisestä oikeasta nahkasta tehty uusi kahva! Hee, tämähän on siis parempi kuin alkuperäinen! Toinen positiivinen asia oli se, että hinta oli kohtuullinen. Työ ei kustantanut kuin muutaman kympin.

Kuin alkuperäinen, vain sillä erotuksella että on parempi.

Juteltiin siinä sitten vähän ohi asian. Mieleeni tuli että minullahan on ollut jo vuodesta 1986 (hui!) lähtien käytössä suutarilla aikoinaan teettämäni hihna. Hän teki sen silloin toimittamastani mallista. Päällimmäiseksi laitettiin pehmeä miellyttäväkäyttöinen nahka ja siinäpä yksi syy että hihna on minulle edelleen ylivoimainen ykkönen!

Harvoin tulee ajatelleeksi kuinka hyvin toimiva,
tuttu kitarahihna onkaan tärkeä pointsi.

Kysyin suutarilta tehdäänkö siellä kitarahihnatilaustöitä? Hän sanoi että kyllä tilauksia otetaan vastaan (sen puitteissa mitkä vain ovat toteutettavissa).

Käsityönä tehty kitarahihna on 100% uniikki eikä samanlaista vastaan tule! Samalla tulee kannattaneeksi paikallista käsityöläistä. Eikä rahat mene monikansallisten brändien taskuun. Albert Järvinen muuten suunnitteli ja valmisti aikoinaan kitarahihnoja itselleen ja joitain myyntiinkin pienessä verstaassaan ennen kuin se iso paha rok tuli ja vei!

Mihinkäs ne minun vanhat kitarahihna-ideat on tullutkaan laitettua talteen...

tiistai 4. elokuuta 2015

Mystinen kantele

Kirjoitin noin vuosi sitten kanteleesta yleisesti instrumenttina. Selostin siinä löytöäni joka oli erikoinen tepahtumaketju sekin.

Nimittäin lainasin kirjastosta kirjan "Hiljainen haltioituminen". Kirjan on toimittanut Erkki Pekkilä. Kirjan sisältö on varsinaisesti tutkija professori A.O. Väisäsen aineistoa. A.O. Väisänen kommentoi seikkaperäisesti artikkelia, jonka on kirjoittanut Ruotsalainen tutkija Tobias Norlind vuonna 1923 sekä artikkeliin liittyvästä erikoisesta kantelelöydöstä. Lähes sata vuotta sitten kirjoitetussa artikkelissa kanteleen sanotaan sijaitsevan Härnösandin museossa.

Mieleeni jäi kaivamaan tuo mystinen kantele mitä sille nyt kuuluu? Olisipa unelma saada siitä vähän uudempia ja parempia kuvia kuin tuo lähes 100 vuotta vanha otos kirjan sivulla. Niinpä aloin etsiä ihan testillä museota, joka ilokseni sitten löytyikin! Lähetin heille kyselyn kanteleesta ja ihmetykseni oli suuri, kun museosta vastattiin kyseisen instrumentin edelleen löytyvän ja olevan heillä tallessa!

Mystisen kanteleen pohja.

Sain vuosi sitten museolta kuvia sekä luvan käyttää niitä blogauksessa jonka sitten väsäsinkin silloin. Viikko sitten sain yllätyksekseni uudestaan postia Murbergetistä. Sieltä kirjoitti kuraattori Inger Stenman. Hän pahoitteli sitä että museolta oltiin luvattu toimittaa myöhemmin parempia kuvia ja asia oli sitten jäänyt kunnes oli noussut vasta nyt uudelleen esille. Olin kyllä ehtinyt unohtaa koko jo jutun, ja tyytynyt saatuihin kuviin joten yllätykseni oli varsin iloinen!

Inger lupasi toimittaa viikon aikana parempia kuvia sekä taustatietoja josta postista tänään sitten tulikin loput.
Instrumentti on
Pituus: alle 44 cm
Korkeus: noin 16 cm
Syvyys: kapeassa päässä 8 cm ja leveässä päässä hieman yli 8 cm
Muoto kaareva ja pyöreä kuin vene.
Kansi puuttuu
Museon kotisivuilla on ollut aiemmin 3D kuva instrumentista ja se pyritään palauttamaan myöhemmin.


Historia kertoo että soitin on löydetty vuonna 1920 Sälsten Härnösandin rannalta lähellä Tobacco Monopolya. Sitten se jäi Murbergettiin luettelointinumerolla M7573.

On esitetty useita spekulaatioita tästä soittimesta: Paikallisessa tupakkatehtaassa on työskennellyt useita Suomesta tulleita naisia. On ajateltu että lapset olisivat voineet löytää soittimen kotinsa varastosta ja käyttäneet sitä leluna. On myös esitetty että alunperin soitin olisi saattanut tulla Härnösandiin Venäjän sodan tuhojen seurauksena vuonna 1600 (kaiverrukset, värit, jne viittaavat aikakauteen). Onko tässä yhteyksiä keskiajan laadukkaisiin veistoksiin? Vai olisiko tämä voinut olla hääsoitin ja lähtöisin Vatjan viidenneksestä,Votskaja zemlja? Tai Virosta?

Pohjassa näkyy rauhallisesti ja suunnitelmallisesti tehtyjä raitoja sekä hienosti tehtyjä sileitä uria. Soittimen valmistaneen käsityöläisen käyttämä muotokieli on aiheuttanut paljon keskustelua ja pohdiskelua. Kaikki on tehty hyvin selkeästi ja houkuttelevasti. Linjoissa ei ole kiirettä ja ne tihentyvät kapeassa päässä sijaitsevaan tallaan.


Väri: Kannen sisustaa lukuunottamatta koko soitin on ilmeisesti ollut alunperin keltainen. Kaikki kohoavat osat ovat sitten päälle maalattu sinisen sävyllä. Jossain osissa on punaisia jälkiä, esimerkiksi leveän rautasatulan päädyssä.

Kapeamman pään puisessa "laiturissa" on linjassa seitsemän pientä koriste "leimaa". Myös tämä on aiheuttanut paljon keskustelua. On mahdollista että nämä ovat puutappien jälkiä, jonka jälkiä on löytynyt myös instrumentin pohjalla sekä ulkopuolella. Se muistuttaa keskiaikanakin käytettyä menetelmää.

Välineestä saa vaikutelman, että se on hyvin vanha ja on ajalta ennen teräskieliä ja rautaruuveja. Murbergetsin sivuilla on Karin Helsingin artikkeli aiheesta, jossa viitataan Tobias Norlindin vuoden 1923 ja Rauno Niemisen tietoihin.


Sisällä näyttää olevan jonkinlaiset resonaatio kielet? Leveämmässä päädyssä on kuusi kielitapin reikää reunalla.

Nykyisessä kunnossa soittimeen näyttää äskettäin (1800-luvulla?) asennetut rautaruuvit, talla, satularakennelmat sekä kielet.

Museon väelle itselleen tämä kokoelmista löytyvä kantele on myös edelleen suuri mysteeri.


Kuvat on ottanut Samir Hussein, Murberget Länsmuseet Västernorrland, Härnösand, Sweden.

Soittimen kaareva muoto antaa ymmärtää että se on oikeakätinen mutta viritystappien pää on suomalaisiin kanteleisiin verrattuna peilikuva?! Vai onko soitin sittenkin vasenkätinen? Lyhyin kielihän on kanteleissa lähinnä soittajaa. Mitoiltaan tämä on myös pienehkö yleisesti viisikielisiin kanteleisiin verrarruna. En myöskään tiedä Suomesta yhtään noin taitavasti (puu) koristeleikattua ja muotoiltua vanhaa kanteletta.

Museon inventointikortti.

Sitten tulee sellainenkin mieleen onko soittimessa ollut jalat joista yhden kanta on viisi sakarainen? Toinen kuusi sakarainen sekä kolmas kaksi tappinen ja H muotoinen?! Onko kuudes viritystapinreikä olkahihnaa varten? Sekä pohjassa oleva kolo solmupäistä narua varten? Äh. Niin mutta eihän näitä tosiaan ole kannettu kaulassa kuin kitaroita nykyään. Vai onko tämä 1800-luvulla eläneen koristeleikkausta harrastaneen puusepän kiero vedätys? On kyllä sellainen soitin tämä että mitä enemmän katsoo ja pohdiskelee sitä enemmän kysymyksiä mieleen putkahtaa? Ja sehän on aina hyvän soittimen merkki.
Joka tapauksessa erikoisen ainutlaatuinen soitin. Jos käytte museolla viekää terveisiä!

Kiitokset Inger Stenman ja Samir Hussein