tiistai 26. marraskuuta 2013

Kansanniva kutistui Amerikassa muotoon Niva

Selman perheen virkatodistus.

Isomummoni Selma Niemi omaa sukuaan Kansanniva oli lähtöisin Rantsilasta. Hänellä on ollut muutama kuva sisaristaan. Ensimmäisessä kuvassa on Antti-veli univormussa. Lieneekö kyseessä sotilasasu?

Antti Kansanniva John Englundin
valokuvaamon visiittikortissa.

Antin kuva on otettu vuosien 1915-1929 välisenä aikana John Englundin ateljeessa Vaasassa Hovioikeudenpuistikko 10:ssä.

Selman veljistä Iisakki ja Otto muuttivat vuosisadan alussa Ameriikkaan. Otto kuoli jo vuonna 1926 mutta perheen perustanut Iisakki (Isaac, Isak) eli yli kahdeksankymmentä vuotiaaksi eli vuoteen 1970 asti. Molemmat veljet on mainittu siirtolaisuusinstituutin passiluettelossa ulkomaille muuttavissa.

Siirtolaisuusinstituutin passiluettelohaku.

Siirtolaisuusinstituutin haun tietojen mukaan Iisakki olisi lähtenyt matkaan 14.6.1913.

Siirtolaisuusinstituutin matkustajaluettelohaku.

Iisakki ja Otto siskolleen Selmalle Amerikasta
lähettämässään postikorttikuvassa.

Iisakki perheineen.

Kuvapostikortin kääntöpuoli.

Kortin kääntöpuolelle on kirjoitettu seuraavasti. Tässä on minun osoite.

Mr. Isaac Niva 
Painesdale L. Box. 534 
Mich U.S.A ameriga. 

Kuten huomataan Iisakki Kansanniva muutti nimensä Amerikkalaisille helpompaan ja lyhempään muotoon.
Asuinpaikka sijaitsee Kanadan rajan läheisyydessä. Hänet on mainittu kirjassa "Amerikan Suomalaisten Sivistyshistoria" written by S. Ilmonen. Hancock MI, 1930.

Toinen otos samasta kuvaussessiosta.

Kuvan kääntöpuoli.

Toisen otoksen takana Isaac Niva on laittanut samat osoitetietonsa. Näkyvissä on myös vuosia myöhemmin Hilja Niemen tekemät hieman virheelliset merkinnät. Iisakki (Isak) kävi vuosien varrella joitain kertoja Sammalniemessä siskonsa Selman luona.

Sukututkimussivuston mukaan Isaac asui viimeiseksi
paikkakunnalla Chassel, Michigan

Chassell, Michigan 49916, USA Googlen mukaan

Olisipa mukava tietää miten iso joukko Isaac Niva jälkipolvia on kertynyt. Ja kuinka hänen sekä muun sisarusjoukon vaiheet menikään.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Kaunein sana


Kaunein sana.

Tehtyäni ensi singlen alkoi 2003 nälkä kasvaa saada kokonainen levyllinen musiikkia omista lauluista. Olin kirjoitellut lauluja pöytälaatikkoon ja ajankohta alkoi tuntua sopivalle koostaa niistä kahdentoista kappaleen kokonaisuus. Näin julkaisin levyn Kaunein sana. Spotifyn lisäksi levyä jakelevat iTunes sekä Deezer.

Kaunein sana - kappaleen nuotit

Olin edellistä singleä tehdessä liittynyt kaikkiin mahdollisiin järjestöihin, joihin on kuuluttava saadakseen julkaista ja kustantaa (kirjoittamaansa) musiikkia. Niin että kaikki tulee oikein ja voisi saada jokusen euron korvaustakin julkisesta esittämisestä. Ensinnäkin Teostoon säveltäjänä,sanoittajana sekä sovittajana. Sopimus kopiostoon painetun nuotin varalta. Ja orkesteri-ilmoitussopimus keikoilla esitetystä omasta musiikista. Kuten myös teoston NCB osastolta tallennuslupa levylle. Sopimus Gramexiin painetun levyn esiintyjä/kustantaja esityskorvausten kotiuttamiseksi oikein ja ÄKT:stä hankitut tuottajatunnukset. Niin olisi ollut energian tuhlausta nähdä moinen vaiva pelkän singlen takia.

Olimme rakennelleet kunnan avustuksella soittotiloja, joista lopulta kehittyi studio erillisine äänitarkkaamoineen. Valmistumisensa myötä 2002 tilat alkoivat toimia täydellä käyttöasteella ja levyille johtaneita äänityksiä alkoi tulla enenevissä määrin. Minä ehätin ensimmäisenä julkaisemaan täyspitkän levyn.

Mantun soittotila.
Levytys alkoi lokakuussa 2002. Ensimmäisten sessioiden komppiryhmään pyysin rumpuihin Hannu Nenosen. Bassoa soittivat Jari Mäkinotko ja Kalle Parviainen. Olin opetellut äänittämistä (josta kerron myöhemmin), joten toimin levyllä äänittäjänä ja kitaristi-laulajana. Aikataulusyistä johtuen Hannu kävi soittamassa rummut ensin ja bassot otettiin erikseen. Biisit soittojärjestyksessään olivat seuraavat:

Kuva:Pitäjäläinen

Yksin illasta iltaan on hidas suffle kuuskytluvun italoiskelmän hengessä. Saksalaisesta schlagerista melodisen innoituksensa saaneessa melodiassani oli ongelma, jota en pystynyt erittelemään ennen kuin Martti Hautsalon vinkistä. Laulumelodian kolmannessa tahdissa peräkkäiset sävelet muodostivat ns. pirun kvintin eli tritonuksen, joka ei sopinut tämän laulun luonteeseen lainkaan. Joten muuttamalla melodialinjaa tuossa kohtaa ongelma poistui. Lyriikassa johtoajatuksena on että jumiutuneessa parisuhteessa eteenpäin voi päästä vain itseään muuttamalla. Komppiryhmän lisäksi urkuja soitti Petri Summanen

Kaunein sana on ns. kantri joka oli saanut innoituksensa J Karjalaisen biisistä Hän. Tässä biibissä tekstin idea on sana, joka on avain kaikkeen hyvään, haaveisiin, unelmiin ja toiveisiin. Kyseistä sanaa ei laulussa vaan koskaan mainita. Hehe. Äänitys mentiin samalla kokoonpanolla kuin edellinen. Lauloin itselleni vielä stemmoja.

Rokin räime biisi tuli tehtyä Elviksen Jailhouse Rockin hengessä lisäten vauhtia, Hurriganesmaista bassoa ja Albert Järvis-kitaraa. Teksti on tehty "sataman kapakan villikissa"-idealla. Tässä kieli poskessa luodussa räimeessä halusin crossover muusikkona haistattaa pitkät ahdasmielisesti musiikkiin suhtautuville. Bassoraidan biisiin soitti Kalle Parviainen. Kappale huvittaa minua edelleenkin.

Himalaja Beat, tuo löysän twistin-tempoinen Surf mentiin samalla rytmiryhmällä kuin edellinen.
Biisissä tavoiteltiin The Shadowsin henkeä, mutta kyllä siitä tuli sitten ihan oman näköisensä rautalankaviritys.

Kannssas kahden kappaleeseen, joka on soitettu Badding tähdet tähdet tyyppisellä soundilla, tekstin kirjoitti Sirpa Pentikäinen ja komppiryhmä Hannu rummuissa sekä bassossa Jari.

Aion tulla kotiin kappaleen sessioissa mieleen tuli jotain Kari Tapiomaista "suomikantria".
Samalla ryhmällä edellisen tapaan soitetussa biisissä fiilistellään kotiin paluusta Lasse Mårtensonin käännösiskelmä vaikuttein.

Rakkauden siivin aurinkoon, joka oli jakson viimeinen, palataan Sirpan tekstiin ja Badding-laivat tyyppiseen suomi-iskelmä musiikkikuvaan samalla soittajaporukalla kuin edellisessä.

Vuoden vaihduttua 2003 alkuvuodesta soitot jatkuivat tutulla komppiryhmällä.

Miksauspöydässä käytettyjä kanavakohtaisia merkintöjä.

Aikaan toukokuun on lapsuusvuosiin suloisen haikeasti luotaava bossa, johon fonit sooloineen kävi soittamassa Martti Hautsalo. Viulussa Mari Koivusalo ja koskettimissa Petri Summanen.

Tiellä oon taas, rock-iskelmä jossa Sirpan kolmas teksti. Tutun komppirymän lisäksi Mari soitti viulut ja musetteharmonikkaa sooloineen vuoden 2000 harmoniikan soiton duettosarjan maailmanmestari Teijo Rekononen

Jääkukka teksin kirjoitti Jouko Lehtolainen ja on taattua perusiskelmää. Hannu, Jari, Petri combolla mentiin. Soolo akustisella ja kuoro-osuudet lauloi mainiosti Veli-Matti Ranta.

Tämä yö ja tunteet on puolestaan Kyösti Timosen tekstillä laulettua ja elektro-akustisella kitaroitua beatia triolla soitettuna.

Pieni, oma ystäväin on viime hetkillä mutta nopeasti syntyt sävellys, jossa mennään akustisessa "nuotiokitara" hengessä.

X-Files Blues on biisi joka joka ei mahtunut levylle, koskapa poikkesi aika tavalla muusta materiaalista. Olin ehtinyt unohtaa koko jutun. Tätä blogia varten penkoessa vastaan tuli kymmenen vuotta arkistossa maannut backup samoista äänityssessioista saaden nimekseen nyt X-Files Blues. Kappale on tehty samalla crossover meiningillä kuin rokin räime. Ja se menee näin:



Soitto-osuuksien jälkeen miksasin ja masteroin levyn. Niko Mykkänen otti kuvat ja Tiina Hursti teki ley outin. Levyt painettiin maaliskuussa. Levyn julkkarijuhla oli pienimuotoinen kakkukahvittelu projektissa mukana olleille. Paikallislehti pitäjäläinen kirjoitti levystä jutun:

12.5.2003 Pitäjäläinen



Näin vuosia myöhemmin ja pitkästä aikaa levyn kuuneltuani on todettava, että se on ehdottomasti oman aikansa hieno dokumentti. Laulu on vielä tummaa baritonia.

Kappaleet ja musisointi, kyllä ne voi allekirjoittaa vielä tänä päivänäkin


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Nilsiän elävän musiikin yhdistys ry vuosina 2001-2005


Sain tänä vuonna kunniakirjan toiminnastani Nilsiän elävän musiikin yhdistyksessä. Arvostan tunnustuksen tosi korkealle omalla asteikollani ja haluankin omistaa sen koko perustajaporukallemme.
Reilussa kymmenessä vuodessa on juttu alkanut unohtua, joten on paikallaan palauttaa muistiin mistä oli kyse.

9.7.2001 Paikallislehti Pitäjäläinen
Vuonna 2001 kutsuttiin noin kuuden tuhannen asukkaan Nilsiässä musiikin harrastajia ilman raja-aitoja koolle pohtimaan, kuinka paikkakunnalle saataisiin soittotiloja. Tilanne oli aivan surkea, sillä kunnassa ei ollut minkäänlaisia yhteissoittotiloja. Ja eteenkin nuoret muusikon alut kärsivät tilanteesta eniten. Ensin oli tullut lähtö mantun juhlasalista remontin alta. Sitten entisistä alkon tiloista yrityksen alta. Ja nyt siis oltiin vailla mitään tiloja, missä harrastaa bändi- tai muuta yhteismusisointia. Eikä ollut muutenkaan suuresti kehumista hujan hajan pitkin kuntaa hajallaan olevassa osin vanhassa ja rikkonaisessa äänentoistolaitteistoissa. Ja ne epämääräiset esiintymistilaisuudet olivat mitä olivat, missä sattuu ja miten sattuu. Tilanne oli kestämätön! Nuorisosihteeri Jouko Lehtolainen kannusti toimintaan.

Osa ydinporukkaa vas. Seppo Airaksinen, allekirjoittanut,
Seppo Räsänen ja Petri Summanen.
Mukaan tuli oli niin rock-, pop-, iskelmä-, kevytmusiikki-, jazz- kuin kansanmusiikkitaustaista porukkaa. Päätettiin samantien perustaa yhdistys ajamaan muusikoiden yhteistä asiaa. Ajatuksena saada "lobbaus"ryhmä kuntapäättäjien suuntaan. Ja musiikkirajat ylittäen oli mahdollista saada joukkovoimaa.

-Nuorille musiikin harrastus on hyvä vaihtoehto kylillä pussikaljoittelun sijaan, sillä kaikki eivät halua pelata pesäpalloa. Musisoinnilla on tutkimustenkin mukaan todella paljon positiivisia vaikutuksia ihmiseen. Niinpä jo yksikin harrastukseen mukaan saatu nuori maksaa yhteiskunnalle pitkässä juoksussa takaisin säästyneinä sosiaalimenoina. Tämä oli toiminnan tärkein pointti. Yhtälöstä puuttui vain harrastamisen mahdollistavat tilat.

Nimeksi tuli Nilsiän elävän musiikin yhdistys ry samoista syistä aiemmin kehittyneen järjestön esikuvan mukaan. Minä tulin valituksi puheenjohtajaksi. Laadittiin säännöt ja päästiin yhdistysrekisteriin. Näin toiminta alkoi.

Kunnasta osoitettiin samantien vanhat palokunnan autotallitilat soittotiloiksi. Ne todettiin tuoreeltaan soittotilaksi kelpaamattomaksi. Joskin remontoimalla tiloista saisi ihan asialliset. Näin alettiin viikottaiset talkoot ja ryhmä vakiintui noin viidetoista hengen porukaksi.

Äänitarkkaamon ikkuna- ja oviaukko (kuvassa) olivat työläitä tehtäviä.
Paikallislehti Pitäjäläinen kertoi hankkeesta sivuillaan ja se antoi talkooryhmälle lisää pontta ajoittain horjuvaan uskoon tilojen valmistumisesta. Olihan soittotila nyt pelkkä sotkuinen pöly- ja tiilikasa. Ja talkooporukkaa kävi paikalla vaihtelevasti. Sinänsä positiivinen ihme että nykypäivänä vielä löytyi talkoohenkeä. Kunnasta saatiin työkalut ja tarvikkeet.
Suunitelmat saivat muotonsa ja sen myötä saatiin piirrustukset.

22.10.2001 Pitäjäläinen
Oli syyskuun 11 päivä vuonna 2001, kun tallien oviaukot
muurattiin tukkoon ilkivallalta suojautumiseksi.
Ihmeissään kuunneltiin uutisia maailmalta.
Syksy vaihtui vähitellen talveksi ja aherrusta jatkettiin. Tässä vaiheessa oli eteen päin meno alkanut näyttää melko epätoivoiselle hankkeen ollessa lisäksi kunnallispoliittisessa vastatuulessa.

Mutta kuinka ollakaan vuoden vaihduttua uudeksi päättäjät olivat sittenkin alkaneet uskoa että kyllä nämä hullut musikantit ystävineen ovat tosissaan. Haa! Ja niin hankkeelle tuli positiivinen rahoituspäätös sekä kaksi kirvesmiestä! Nämä sekä koko talven työmaalla pelkkää harrastuneisuuttaan toiminut Seppo Airaksinen saivat vauhtia hommaan! Viikottaisia talkoita jatkettiin myös uudella innolla ja ammattimiehet osoittivat meille tehtävää. Seuraavan kesän korvalla 2002 oli työmaalla tapahtunut ihmeitä ja ilolla saatoimme todeta valmista tulevan!

Valmistumisen myötä soittotilojen varauskirja alkoi täyttyä iloiseen tahtiin ja toiminta alkoi pyöriä täydellä käyttöasteella. Mikä oli ollut tarkoituskin. Sillä viimeistään osoitettiin hankkeen tarpeellisuus. Tilojen käyttöönottoon liittyi hieman dramatiikkaakin. Kun jotkut valmiiseen pöytään tulleet mitätöivät kommenteissaan työmme täysin. Silloin se tuntui tosi oudolle. Kun ei siinä mitään suitsutusta vailla oltukaan. Mutta hikoilumme ja vaikuttamisemme mitätöinti suorastaan ärsytti. Vasta myöhemmin tajusin että kunnallispolitiikka siinä oli vain astunut soittohuoneeseen.

23.5.2002 Pitäjäläinen.
Tiloihin alettiin hankkia pikkuhiljaa kunnollisia äänentoistolaitteita ja kunnostella olemassa olevia. Kunnan kanssa tehtiin sopimus joka myöhemmin on osoittautunut esimerkiksi toimintamallista myös muihin kuntiin!
Sopimuksessa kunta luovuttaa musiikkikaluston yhdistyksen hallinnoimaksi. Joka puolestaan pitää sen kunnossa kaikkien musiikinharrastajaryhmien käytettäväksi. Saaden vastineeksi kunnalta toiminta-apurahaa, jonka avulla voi mm. palkata työntekijän yleismieheksi huoltamaan ja pitämään paikat sekä laitteet kunnossa! Win-Win vai miten ne viisaat sanookaan.

Soittotila vuonna 2013


Yhdistykselle hankittiin kotisivut, valmistajanaan Henry Mikkonen. Ne taitavat olla Suomen ainoat alkuperäiset ja lähes päivittämättömänä näihin päiviin säilyneet nykyään ns. museosivustot. Äänilevyksi asti tiloissa nauhoitettua musiikkia ehätti ensimmäisenä tekemään allekirjoittanut.

Suojeluskunnan eli manttaalitalon alkuperäiset putkat. Myöhemmin naisten sekä miesten vessat. Ja viimeisimmäksi äänitarkkaamo vuodesta 2002
Alettiin järjestää mitä moninaisinta musiikkiin liittyvää. Nuoriso-orkesteri johtajanaan Pasi Horttanainen tuli perustettavaksi yhdistyksen osastoksi. Konserttimatkoja järjestettiin, esiintymisiä bändeille, äänentoistopalvelua tilaisuuksiin, jopa tanssit pidettiin. Palkattiin tiloihin kerho-ohjaaja/talonmies/yleismies, hankittiin kalustoa, äänitettiin levyjä. Saatiin nuorison taidetapahumaan mukaan menestystä hankkinut Flash bändi ja lukemattomia muita treenasi soittotiloissa ahkerasti.

12.11.2003 Pitäjäläinen
3.6.2004 Pitäjäläinen,
ensimmäinen "kesäkauden" avajaiset
 Vuonna 2004 toiminta jatkui edelleen vilkkaana ja ja kehitettiin mm. manttu-rock sekä kesäkauden avajaiset-tilaisuus satamaan. Jotka tapahtumat ovat taineet jäädä pysyvämminkin ohjelmakalenteriin. Kehiteltiin ohjattuja bändikerhoja koulun toimintana ja yhdistyksen toimesta. Oli sujuvaa yhteistyötä konservatorion kanssa linkkinään Martti Hautsalo. Toimivia resursseja mahdollisimman tehokkaasti hyödyntäen "crossover" hengessä ja nurkkakuntaisuutta vältellen. Kansalaisopisto, pelimannit jne. järjestivät soittotiloissa opetusta ja harjoituksiaan. Oli äänityönkurssia lukioon ja mitä kaikkea muuta.

Olin tämän kovasti elävän musiikin yhdistyksen puheenjohtajana vuoden 2005 alkupuolelle asti. Samalla hoitelin muusikon työtä itseäni yhä vähemmän säästellen. Kunnes viimein tuli eteen tilanne, jolloin oli todettava tosiasiat: lepo tai romahdus.
Näin jätin kaikki luottamustehtävät samalla kun lopetin muusikontyöt ja elämäni meni muutenkin kaikin puolin uusiin puihin.
Mutta Nilsiän elmun saatoin jättää hyvillä mielin seuraaviin käsiin. Toiminta oli saatu vakiinnutettua tukevalle mallille! Ja ilolla voi todeta asianlaidan olevan niin vieläkin, yli kymmenen vuoden päästä perustamisestaan. Nilsiän Elmu Ry toimii hyvin edelleen.