perjantai 20. syyskuuta 2013

1902-1906 Köyhyys, Lastukosken kanavointityöt ja liikenneolojen koheneminen Nilsiän seudulla

5.4.1902 Mikkelin Sanomat uutisoi numerossaan 38 Nilsiän emäseurakunnassa ja ympäsristökunnissa Kaavilla sekä Rautavaaralla vallinneesta kurjuudesta seuraavasti:

Juan tehtaan asioista on puhuttu tässäkin lehdessä jo aikaisemmin verrattain paljon. Kuten tunnettua sanotun tehtaan työväestöstä joutunut suurin osa työttömäksi ja sen tähden, kun muita ansioita ei näinä ahtaina aikoina ole, kärsii nyt hätää. Suomettaren toisessa numerossa on tehty selkoa hädän syistä erään ylhäisen virkamiehen kirjeen mukaan. Otamme tähänkin selvityksiä sanotusta kirjeestä:
Hän koskettelee ensin niitä syitä, jotka ovat vaikuttaneet, että nykyään melkein koko irtain väestö yllämainituista kunnista kärsii mitä kovinta hätää. Ennen kaikkea on siihen vaikuttanut töiden lakkaaminen Juan tehtaalla, kun on malminnostokin tehtaalle kuuluvista


järvistä, hiilipuiden, polttopuiden ja tukkipuiden hakkuu tehtaan metsistä kokonaan pysähtynyt. Niin ikään ovat Kotkan, Viipurin ja Kuopion sahayhtiöt melkein kokonaan lakkauttaneet tukkipuiden ajon yhtiöiden mainitsemista pitäjistä omistamista metsistä. Hätään on vaikuttanut myöskin viime vuosien huonot olot ja ahtaat raha-ajat, niin etteivät tilallisetkaan jaksa teettää suurempia maatöitä, vaikka se tövoiman alhaiseen hintaan nähden nykyään olisi kylläkin edullista.

Hallitus on tosin hädän häätämiseksi määrännyt varoja noin 35000 mk maanteiden rakentamista varten Nilsiässä ja Kaavilla. Mutta näihin töihin voidaan ryhtyä vasta sulan aikana, siis parhaassa tapauksessa toukokuun loppupuolella, jotenka apu tulee liian myöhään, jota paitsi nämät tiet ovat niin syrjässä, että kovimmassa hädässä






oleville tulee olemaan työmaalle matkaa 30-40 kilometriä. Kun päivärahakin on määrätty niin alhaiseksi kuin 80 penniä, ei siitä vaimolle ja lapsille lähetettäväksi suuria riitä. Jos olisi, sanoo kirjeen kirjoittaja, hyväksytty tehty ehdotus Lastukosken kanavoimisesta sekä Syvärin ja Vuotjärven väylien perkkaamisesta, niin olisivat näistä töistä hyötyneet kaikki hätää kärsivät. Ja yleinen mielipide kuuluu olevan kunnissakin se, että jos näihin töihin olisi ryhdytty, niin ei muita hätäaputöitä oli tarvittukaan.

Tehokkaampi on sitä vastoin ollut se toimenpide, kun vaivaisenhoidon-tarkastajain käytettäväksi yleisistä varoista asetettiin 18000 mk kotiteollisuustöiden järjestämiseksi nälkäseuduilla. Nämät työt ovat täydessä käynnissä ja vaikuttavat jossakin määrin hädän lieventämiseksi.
Juan tehtaalla on keskusapukomi-






tea ja sillä alaosastoja Kaavin, Rautavaaran ja Nilsiän kirkonkylissä. Tämä järjestelmä on takeena siitä, ettei apurahoja tule almuina jaetuksi, vaan että rahoja annetaan ainoastaan tehdystä työstä. Mutta kun senaatin myöntämästä apurahasta suurin osa jo on käytetty ja kevättä vielä kestää hädän yhä kasvaessa, ei pitkällekään päästä ellei varoja saada lisää.
Kun Juan tehdas oli käynnissä, antoi se työtä 400 hengelle. Nykyään on vielä työstä noin 150 henkeä alhaista päiväpalkkaa vastaan. Niillä ei ole mitään hätää. Tehtaan tiluksilla, metsissä, vesillä ym. sai ennen työtä 1000 henkeä. Nämät ynnä heidän vaimonsa ja lapsensa, yht. noin 5000







henkeä, kärsivät nyt mitä kovinta puutetta. Kaikkiaan voipi suurempaa tai vähempää hätää kärsivän väestön Nilsiässä, Kaavilla ja Rautavaaralla laskea noin 15000 hengeksi.
"Että hätä todellakin on suuri" jatkaa kirjeenvaihtaja "sen olen omin silmin nähnyt. Suurin on se Rautavaaralla, Nilsiän ja Kaavin pohjoisosissa sekä Juan tehtaan seudulla. Kävin muutamissa tuvissa. Eräässäkin, jossa asui kaksi perhettä ynnä heidän 7 lasta, ei ollut enään muuta syötävää jälellä kuin kaksi leipää. Miehet olivat epätoivoisia ja sanoivat käyvänsä mihin työhön hyvänsä, kun vaan työtä olisi saatavissa.








Kaikkialla olisi ryhdyttävä mitä pikaisimpiin avunkeräyksiin, sillä hätä yhä kasvaa, ja kesään on vielä useampia kuukausia. Paikkakunnallamme olemme myöskin kuulleet jo kehoituksia avunkeräyksen toimeen panemiseen.
Paikkakuntamme yleisö ei varmaankaan ole unohtava maamme hätääkärsiviä, vaan on varojensa mukaan avustettava poloisia. Tämän lehden toimistoon on valmistettu lista, johon sopii merkitä avustukset, ja teemme niistä tilin lehdessä sen mukaan kuin avustuksia merkitään. Toimitus lähettää kerääntyneet varat "keskusapukomitealle" Nilsiään.









5.7.1904 Otava lehti uutisoi asioiden edistyneen:

Lastukosken kanavalla Nilsiässä ovat työt edistyneet niin pitkälle, että kanava, jota tulee noin 1/4 km:n pituiseksi, on koko alaltaan useita metriä syvältä kaivettu korkeimmasta kohdasta kenties n. 6 m. Pari kolme metriä pitänee vielä kaivaa, jotta vettä tulisi kylläksi laivojen kulkea. Kanavaan tulee kaksi sulkua kamarin kahden puolen. Kanavan kautta aukeaa laivakululle n. 5 peninkulman pituinen reitti Juantehtaalta Syvärin päähän, Jumisen kylään. Sen kautta tulee edistyksestä jälellä oleville "Syvärin takaisille" melkoista mukavampi pääsy Kuopioon, varsinkin kun Juantehtaalta on nyt hevosrautatie Karjalankosken laiturille, josta taas on suoranainen laivakulku Kuopion kaupunkiin. Tähän asti on Syvärinlahtelaisten ollut hyvin vaikea Kuopioon vieville laivoille päästä, kun kirkonkylän kautta on ensin laivamatka ja sitten 2 peninkulmaa pitkä hevosmatka Pieksänkoskelle, tai, jos tahtoivat vesiteitä kulkea oli toimitettava uusi lastaus Lastukoskella missä veneen saanti oli epävarma. - Töitä Lastukoskella ja syvennyksiä Syvärin salmissa johtavat insinööri Jr. Nyberg



Kotimaa lehden 30.6.1906 numerossa 74 kerrottiin jo kanavan suotuisista vaikutuksista:

- Pisanmäellä ja Paavo Ruotsalais-vainajan Syvärin saaressa olevalla kotipaikalla käynti on tänä kesänä tullut varsin mukavaksi, kun Vuotjärven ja Syvärin seliä kyntämään on saatu, sittenkuin Lastukosken kanava viime syksynä valmistui, uusi nopeakulkuinen höyryalus "Syväri" Sen kulkuvuorot on järjestetty sillä tavoin, että kun matkustajat saapuvat Kuopiosta laivassa Karjalankoskelle, niin siitä heti viepi Juantehtaan juna Vuotjärven rantaan, jossa "Syväri" on päivät odottamassa. Yön seutuna välittää "Syväri" ja toinen höyryvene "Nilsiä" matkustavat Nilsiän kirkolle ja Syvärin pohjoispäähän asti ja joutuu takaisin aamulla juuri kun juna lähtee Juantehtaalta Karjalankoskelle, jossa Kuopioon menevä laiva "Karjalankoski" on odottamassa. Kuopiosta käsin siis pitäytyy mukavasti noissa merkkipaikoissa 1 1/2 vuorokaudessa. Arvattavasti varsinkin Paavo Ruotsalaisen kotipaikka saapi piakkoin nähdä paljo vieraita, sillä "herättäjä"yhdistys pitää tällä kertaa vuosikokouksensa Nilsiässä heinäk. 5 p:n tienoilla. Pisanmäelle taas hommaa matkailijayhdistys matkailijain mukavuudeksi paviljonkia, niinkuin sanomalehdessä on näkynyt. - U.S.



1893-1895 Köyhyyttä ja seurakunnan jakosuunnitelmia Nilsiässä




  

Vuoden 1893 Savo-Karjalan tammikuun numerossa 4 kerrotaan seuraavaa: 



Hätäapujauhoja on Nilsiään keskustoimikunnan huolenpiteistä saapunut tämän vuoden alusta jaettavaksi sata säkkiä. Nämät jauhot ovat jaetut paikallishätäaputoimikunnan kautta asianomaisesta käskystä kunnan pohjoisiin 14 kinkeriin, joissa nälänhätä alkaa olla suuri. Nämä kinkerikunnat olivat jaetut tämän avun saannin suhteen siten että 1:sen luokan 6 kinkeriä on saanut 9 säkkiä, 2:sen luokan 6 kinkeriä 6 säkkiä ja 3:nen luokan 2 kinkeriä 5 säkkiä. Myös on Nilsiään saapunut Rouvasväenyhttöltä Kuopiosta 1


säkki vaatteita, jonka sisältö myös on jaettu suurimpiin kinkereihin alastomuuden verhoksi.



Samassa lehdessä kerrotaan emäpitäjä Nilsiän ja siihen kuuluneen Juan tehdasseurakunnan tilastoja:

Ju'an tehdas-seurakunnassa on viime kuluneella vuodella tapahtunut seuraavat muutokset: syntynyt: mp (miespuolista) 9, wp (waimopuolista) 13, yhteensä 22, joista ei yhtään lehtolasta. Kuollut  mp. 7 wp. 5 yhteensä 12; syntyneitä siis 10 enemmän kuin kuolleita. Seurakuntaan muuttanut mp. 13 wp. 19 yhteensä 32. Seurakunnasta muuttasnut mp. 10, wp. 13 yhteensä 23. Seurakuntaan muuttaneita 9 henkeä enemmän kuin seurakunnasta muuttaneita. Seurakunnan henkiluku on nykyään 652 henkeä, joista 303 mp. ja 349 wp., jota paitsi seurakuntaan kuuluu joukko Nilsiän emäseurakunnassa kirjoilla olevia työmiesperheitä - Kreikkalais-katoliseen uskontoon kuuluvia asuu täällä alun toistakymmentä henkeä.
Nilsiässä vuonna 1892 Syntyneitä: 263 mp., 253 wp., joista äpärälapsia 18 mp. ja 25 wp., siis joka kahdestoista syntyneistä; kuolleita: 167 mp., 164 wp; avioliittoja purkaantunut 48 miehen ja 37 vaimon kuoleman kautta; seurakuntaan muuttaneita 71 mp. ja 35 wp sekä poismuuttaneita 86 mp., 101 wp.; seurakunnan väkiluku oli lisääntynyt 81 mp. ja 85 wp. eli yhteensä 166 hengellä. Avioliittoon vihittyjä: 70 pariskuntaa eli noin puolta vähemmän kuin viime vuonna. Nilsiän koko väkiluku on yli 17000 henkeä.





Kahden vuoden päästä 1895 saman lehden numerossa 9 kerrotaan päätetystä seurakuntajaosta joka kyllä toteutui, mutta toisenlaisena:

Nilsiän pitäjän jakoasia. Kirkkokokouksessa kuluvan tammikuun 12 päivänä päätti Nilsiän seurakunta, että sanottu avara ja väkirikas pitäjä on jaettava kolmeen kirkkoherrakuntaan. Tulevien seurakuntien rajat määrättiin seuraavaisesti:
Wanhan eli keskus Nilsiän muodostavat seuraavat kylät: Haluna, Hipanlahti n:o 1 puolet 2:sta sekä n:o 4, Jumis n:o 3,4,5 sekä osa n:o 10 Kaaraslahti, Koivumäki, Konttimäki, Kuuslahti, Lukkarila, Lukkarilansaari, Niinimäki, Nilsiä, Onkivesi, Pajujärvi, Palois 9,10,11 ja 12 Pieksä n:rot 1,2,3, Heikki Heikkisen tila n:rot 4,5,6,7,11 Heikki Savolaisen tila 12 ja 13, Reittio, Ruokonen, Sänkimäki, Sydänmaa n:rot 1,2,3 (paisti Juho Savolaisen ja Olli Heiskasen perillisten tila n:rot 4,5,6,8 ja 9), Urimolahti, Vuotjärvi paitsi n:rot 8 ja 9 eli noin 37 manttaalia joissa on noin 9000 asukasta
Pohjoisseurakuntaan, jonka kirkko määrättiin rakennettavaksi Kangaslahden kylään, tulisi kuulumaan Jumis n:rot 1,2,6,7,8,9 ja 10 Samuli Rönkön perillisten tila sekä 11, Keyritty, Korpijärvi, Kärsämäki, Palois n:rot 1,2,3,4,5,6,7 ja 8, Palonurmi, Siikajärvi, Suojärvi, Syvärilä sekä Vuotjärvi n:rot 8 ja 9 jossa on noin 19 manttaalia ja noin 4500 asukasta.




Eteläseurakuntaan, jonka kirkko on sijoitettava Muuruveden kylään kansakoulun tienoille, määrättiin: Akonpohja, Akonvesi, Hipanlahti n:o 2:sta puolet ja n:o 3, Murtolahti, Muuruvesi, Pelonniemi, Pieksä n:o 3 Lassi Heikkisen tila, 8,9,10 Pekka Heikkisen tila 14 ja 15 Sydänmaa n:o 3 Juho Savolaisen ja Olli Heiskasen perillisten tilat sekä n:o 7, Vehkalahti, Vehkasaari ja Västinniemi. Näissä kylissä on asukkaita noin 4700 henkeä ja 18 manttaalia.
Wanhaan eli keskus Nilsiään esiteltiin Lapinlahden pitäjästä Alapitkän ja Aittajärven kylien alueista ne n:rot jotka ovat Nilsiän rajojen sisäpuolella.
Etelä eli Muuruveden pitäjääsen ehdotettiin Kuopion pitäjästä Pelonniemen, Ryönän ja Kotasalmen kylien alueista ne osat, jotka ovat Nilsiän pitäjän rajojen sisäpuolella sekä Lohilahden Honkatalo ja Rissalanrannan kalliotalo.
Kokouksessa esiintyi tuomiokapitulin määräämänä puheenjohtajana pastori J. Holström Ju'antehtaalta sekä läänin kuvernöörin asiamiehenä Nilsiän piirin ruununnimismies, kuvernementin sihteeri  J.V. Walldén.






keskiviikko 18. syyskuuta 2013

1904 - Kolme kirkkoa Nilsiään, kirjoittanut Josef Stenbäck

Etsiessäni tietoja kirkosta johon alkuperäisen puusisustuksen urakoi isoukkini veli, puuseppämestari Paavo Pentikäinen. Bongasin tämän seuraavan artikkelin. Tässä yli sata vuotta sitten julkaistussa, eli 2.7.1904 Mikkelin Sanomien lauantain numerossa 72 sivulla kolme lainataan arkkitehti Josef Stenbäckin Zenifer lehteen kirjoittamaa artikkelia:


Kolme kirkkoa Nilsiään

"Zenifern" lehdessä kirjoittaa arkkitehti J. Stenbäck:
"Kuopion takana" on  paljonpuhutusta Juantehtaastaan, Helsingiuksen perustamasta veistokoulustaan ja suuresta köyhyydestään tunnettu Nilsiä.

Nilsiän pitäjä on useata ruhtinaskuntaa laveampi. Sen kirkko on tosin "keskellä kylää", mutta jos köyhä salomaan torppari pitäjän pohjoisimmasta kärjestä, mistä se koskettelee Kajaanin kihlakunnan etelärajaa, tahtoo tehdä kirkkomatkan, niin lähtee hän kotoa torstaina, vaeltaa pitkin nevasiltoja ja joutaa vastassa olevien järvien yli koko perjantain ja puolen lauantaita, jolloin hän vihdoin saapuu perille, kirkonkylään missä kauppapuodit, pappilat, nimismies,



 "afronohvit" sekä kaikki muut korkeat herrat ja virkamiehet asuvat. Kun matkamies on toimittanut asiansa näiden luona ja sekä omaan lukuunsa että naapurien ja tuttavien puolesta tehnyt kauppiaissa pikku ostoksensa, ja kun hän pitäjän vanhasta rappeutuneessa puukirkossa on sunnuntaina kuullut saarnaa ja vahvistanut sieluaan, lähtee hän maanantai-aamuna kotimatkalle, polkee soita koko tiistain ja saapuu lopulta kotiin keskiviikkona, mukanaan kotiväelle ja naapureille kirkonkylän tuomisia ja ison maailman kuulumisia - torstaina kenties lähteäkseen uudelle kirkkomatkalle, jos tarvis tulee. Ja pitäjän vastaisesta päästä, missä on kunnollisisa maanteitä ja säännöllinen höyrylaivayhteys läänin pääkaupungin kanssa, on vanhastaan tapana, että palkolliset pidättävät rahapalkan ja parsselien lisäksi itselleen yhden kirkkomatkan vuodessa talon hevosella ja ajopeleillä.








  
Tämän suhdattoman suuren seurakunnan jakaminen oli suotava muistakin syistä kuin kirkkomatkojen hankaluuden vuoksi. Olivathan kaikki kunnalliset ja seurakunnalliset asiat järjestettävät yksinomaan muutamien kirkonkyläläisten huostaan, mutta jakamisen kautta uudet kirkonkylät muodostuvat uusiksi henkisiksi ja taloudellisisksi keskuksiksi.
Ei siis ole Nilsiän suurelle yhteiskunnalle mikään pieni edistysaskel, että se pian jakautuu kolmeksi uudeksi seurakunnaksi - Nilsiäksi, Muuruvedeksi (sisältäen Juantehtaan alueet), ja Varpaisjärveksi - jotapaitsi muutamat tilat tulevat liittymään siihen osaan Kuopion pitäjää, jota vastaisuudessa on kutsuttava Kasurilan (tahi Siilinjärven) seurakunnaksi, ja muutamat kyläkunnat yhtyvät Rautavaaraan. Mutta saattaahan jakaantuminen viipyäkin: se nimittäin riippuu nykyisen kunnioitetun kirkkoherran, rovasti Dahlströmin kuolemasta. Mutta rovasti on sitkeä vanhus ja tulee vielä kauvankin kajahuttelemaan valtavata ään-





tänsä Nilsiän kirkkomäen yli, vaikka on jo 70-vuotias. Mutta jotta kuiteniin kaikki olisi valmista pesäeroa varten, ovat muuruveteläiset ja varpaisjärveläiset kiiruhtaneet rakentamaan kumpikin oman kirkkonsa ja pappilansa. Eivätkä emänilsiäläisetkään ole tahtoneet olla huonommat, vaan ovat hekin teettäneet piirustukset uutta kirkkoa varten ja äskettäin alkaneet sitä rakentaa.
Wanha kysymys: rakennetaanko kirkko puusta vai kivestä? ei merkillistä kyllä tullut köyhästä Nilsiästä puheeksi muualla kuin Varpaisjärvellä, uusien seurakuntien köyhimmästä. Muuruvedellä oli kysymys vain tiilen ja harmaakiven välillä; valituksi tuli v. 1901, minun tarkastettuani olosuhteita, mitä kaunein vaaleanharmaa harmaakivi, jota oli helppo louhia kaikkiin suuntiin. Varpaisjärvellä, seuraavana vuonna, oltiin alussa melkein järkiään puun puolella, vaan siellä käytyäni oltiin yksimielisiä siitä, että kirkko oli sentäänkin kivestä rakennettava.





Seudun kivisuhteita lähemmin tutkittaessa huomattiin kuitenkin monien koeporaustenkin jälkeen vaikeaksi löytää soveliasta kivilajia, kunnes oli tyytyminen noin 5 kilometrin päässä kirkolta olevaan välttävästi käyttökelpoiseen tummaan harmaakiveen.
Sain toimekseni rakentaa molemmat kirkot. Urakkasumma Muuruveden kirkosta, 1200 istumapaikkaa varten, on 106500 mk ja Varpaisjärven kirkosta, noin 900 istumasijaa varten, 89100 mk., mihin urakkaan eivät kuulu kellot, urut ja kynttiläruunut. Kirkot ovat nyt jokseenkin valmiita.
Nilsiän emäseurakunnalle oli vuosia takaperin tehty Kiseleffin arkkitehtuuritoimistossa piirustukset 2500 istumasijan tiilikirkkoa varten. Seurakunnan jakaannuttua useampiin pienempiin ei enää niin suurta kirkkoa tarvittu, eivätkä seurakuntalaiset olleet olleetkaan kiireissään, kun toivottiin vanhan puukirkon kestävän vielä muutamia vuosia. Mutta helluntaina v. 1902





sattui ukkosilma rankkasateineen, ja keskellä saarnan alkoi toinen raskas vesipisara toisensa perästä pärskyä rovastin paljaalle päälaelle ja hänen levitetyille papereilleen. Rovasti kokosi muistiinpanonsa, astui alas saarnastuolista ja pitkitti esitelmäänsä alttarilta. Seurakunta otti tapahtuman taivaanmerkiksi siitä, että oli aika rakentaa uusi kirkko. Minä sain toimittaakseni piirrokset ja sitte rakentaakseni kirkon urakalla rakennusmestari Birlingin kanssa, Kurikasta. Nilsiässä tarjoutui rakennusaine, jota ei ole vielä milloinkaan käytetty Suomessa: melkein puhdas, valkea kvartsiitti-hietakivi. Noin 8 kilometrin päässä kirkolta alkaa nimittäin vuoristo, jonka muodostaa tämä yhtä kaunis kuin kova ja








kestävä kivilaji. Tavattomasta kovuudestaan huolimatta on sitä saatu louhituksi yhteen suuntaan. Permantoja on eräästä saman kivilajin muunnoksesta laitettu naapurikirkkoihin, ohuina levyinä; liuskat ovat hyvin miellyttävän näköisiä. Kulkuneuvojen parannuttua - kun Lastukosken kanava valmistuu - saadaan Tarpisenmäen kiveä vielä nähdä loitommallakin.
Nilsiän kirkkoon tulee 1200 istumapaikkaa. Urakkasumma on 115000 mk.