torstai 30. toukokuuta 2013

Plagioinnista

Viime päivinä plagiointi on ollut kovasti esillä Marimekon suunnittelijan Kristiina Isolan käryttyä kuva-aiheen lähes täydellisestä lainaamisesta ja esittämisestä omana teoksenaan. Asiasta uutisoi mm. Helsingin Sanomat.

Tuosta lainailu- ja kopiointiasiasta putkahti mieleen, että onhan sitä harrastettu kautta aikain. Milloin taiteessa, milloin tieteessä. Esimerkkinä mieleen muistuu facebookissa naamatuttuni pari viikkoa sitten jakaman linkin. Siitä huomataan yhdenmukaisuus Mud - Hair of the Dog (1975) levyttämän kappaleen ja Popedan tasan kymmenen vuotta myöhemmin levyttämän Kuuma kesä hitin välillä. Aika muhkeat teostot sävellyksestä nimiinsä kuitannut Costello Hautamäki on todennut asiasta vain, että rapatessa roiskuu.




Anssi Kelakin on ottanut teemaan kantaa, että on pelottavaa kun mitään ei voi kohta säveltää. Kun niitä nuotteja on rajallinen määrä, kuten myös niistä syntyviä kombinaatioita. Anssille kuten muillekin säveltäjille tiedoksi, että on olemassa mainioita aplikaatioita, jolla voi hakea vastaavuuksia melodioilleen.

Samalla tavalla on tekniikka kehittynyt vastaavuuksien hakuun myös kuvissa. Marimekon muuten kannattaisi kiireellä ostaa oikeudet koko Maria Primatšenkon tuotantoon. Siellä olisi paljon muutakin hyvää Marimekolle. Ja vahinko kuittaantuisi nopeasti. Isola ansaitsisi kyllä jonkinlaisen näpäytyksen. Onhan hänellä pitkä ja maineikas ura, joten vahinko oli myös keskimääräistä isompi. Ja kun teko oli vielä tietoinen.

Suomessa on elänyt musiikkipiireissä sitkeästi huhu neljän tahdin lainaamisesta, mutta tähän on olemassa selvennystä jota mm. selvitellään ansiokkaasti tässä linkissä. Mielestäni tuossa aiemmin mainitsemassani Popedan lainauksessa kyllä liikutaan arveluttavan lähellä laillisen rajaa. Sitä paremmalla syyllä, että saatu hyöty on ollut merkittävää.

Popedasta ja Hautamäestä tuli mieleeni kun 14-16 vuoden ikäisenä kahdeksankymmentäluvun alussa kävin paljon Kaavin Iloharjulla tsekkaamassa sen hetken ykkösbändejä Suomessa. Olin aloittanut maanisen kitaransoiton opettelun muutama vuosi aiemmin. Suomalaisista diggailin myöskin Popedaa ja heidän uutta levyään Raakaa voimaa. Minulla oli tapana tunkea kyselemättä takahuoneisiin kitaristeja jututtamaan. Jotain uusia soittokikkoja siinä kenties oppimaan. Ja niinpä pääsin nuoren Costello-kitaristin juttusille. Muistan kun Pate alkoi esiintyä homoeroottisesti, ilmeisenä aikomuksenaan pelotella nuoren pojun pois bäkkäriltä. Silloin tajusin ettei tarvitse olla maalta ollakseen juntti.

Me siis jatkoimme soittamisesta ja soittimista jutustelua. Muistan kun kerroin tutustuneeni kaverini Jorma Laitisen myötävaikutuksella Lynyrd Skynyrd bändiin, josta täällä härmässä ei juurikaan kukaan tiennyt mitään. Elettiinhän aikaa ennen globalisaation ja netin. Samainen Laitinen oli hyvin musiikin virtauksista perillä ostaen vinyyli-levynsä ulkomailta ja hänen avulla olin tutustunut myös Van Halenin musiikkiin. Sekä bändin kitaristiin Edvard Van Halenin kitarointiin. Olin juuri keksinyt Edin käyttämän kikan -tappingin. Ja työn alla oli haparoivia yrityksiä tekniikan haltuun ottoon. Hautamäki ei ollut vielä moisesta lickistä kuullutkaan. Niinpä sitten yritin näyttää miten se menee. On ollut hauska kuulla silloin ja myöhemminkin bändin biiseissä varsin suoria vaikutteia sieltä ja täältä. Kaasua levyn jälkeen ei Popedaa enää ole tullut pahemmin kuunneltua.

Michael Jackson Beat it levyllekin sooloilemaan (3:05) kelvanneesta Edvard Van Halenista tuli taas mieleeni että hänen kuuluisaksi tekemä tapa maalata kitara (kelpasi kasarimusiikkihenkisen) levyn julkaisseen Anssi Kelankin 2013 visuaaliseen ilmeeseen. Joskin ilman limuttelukitarasooloja. Hehe.

Kasaritukkahevistä ja Van Halenista tuli mieleen taas Reckless Love, jonka konsertin näin tuossa pari viikkoa sitten. Peukutan kovasti Kuopion poikia hyvistä esikuvista, joiden eliittiin on kyllä vielä matkaa. Muuten, on Van Halenkin ottanut jostain vaikutteita.

Tässä lopputulemana voisi sanoa, että kaikki ottavat vaikutteita jostain. On vain hyvä pitää mielessä, ettei lainaukset ole kohdistettavissa suoraan johonkin jo keksittyyn teokseen. Tai sitten käyttää reilusti sitaattia lähde mainiten. Kunniaa ja mammonaa itselleen näin varastamatta.
Takavuosina mainosti eräs automerkki "Maailma tarvitsee esikuvia". Tekisi mieleni lisätä siihen, että vaikuttajansa ne on esikuvillakin.
Mielestäni suurimman arvostuksen ansaitsee se, joka jalostamalla vaikutteitaan KEKSII kokonaan uuden jutun. Kuten esimerkiksi Jimi Hendrix.








maanantai 20. toukokuuta 2013

VOIMA 405 kitaravahvistin

Minulla on ollut ilo musisoida Suomalaisella kuusikymmentäluvun VOIMA vahvistimellani jo vuodesta 2003 alkaen. Eli juurikin ensimmäiset kymmenen vuotta. Hyvin on ollut luotettava ja uskollinen ystävä. Tekisi mieli puhua melkeinpä samoin sanankääntein kuin elävästä. No rumahan se on. Siitä ei pääse mihinkään. Leivänpaahtimeksikin ovat vääräleuat haukkuneet. Mutta yhtä kaikki uniikki laite, sekä käsityötä alusta loppuun. Ja parempaa vahvistinta tulee tuskin koskaan vastaan. Eikä ole tarviskaan.

VOIMA 405, 2X12" Greenback kaapilla varustettuna.
Juttu menee niin, että olin vähän aikaisemmin perustetun bändini (Ismo Pentikäinen & Pelipojat) kanssa eräässä yksityistilaisuudessa soittamassa. Ohjelmistomme oli rautalankahenkistä, johon halusin tuoda jotain omaperäistä. Niinpä soittelin kuten linkissä Gibson Les Paulilla ja  Line Flextone vahvisimella. 
Styrkkarin idea perustuu siihen, että legendaarisia vahvistimia on mallinnettu digitaalisesti yhteen laitteeseen. Joidenkin mielestä siinä paremmin, joidenkin mielestä huonommin onnistuen.

Voima 405 "Leivänpaahdin".
Vasemmalta säädetään äänen sävyä, oikealta voimaa.
Samaan tilaisuuteen oli kutsuttu myös Kari Vepsäläinen, jonka kanssa alkoi tutustuminen esityksen tauolla näin: -Onpa jätkällä paska vahvistin. Tästä seurasikin mielekiintoinen ja värikäs keskustelu, jonka lopputulemana päätimme hoitaa asiat niin, ettei homma jää enää tulevaisuudessa vahvistimesta kiinni. Ja saundi kelpaa kaikkein vaativimmillekin korville. 

Voima 405 kuulutusvahvistin takaa.
Sovimme Karin kanssa että menen käymään vierailulla kokeilemaan testaamaan eri soundijuttuja. Soitettuani suoraan kultaisen Echoletten kaikulaitteesta Voimaan, tiesin että tulevan vahvistimeni päätevahvistin tulee olemaan Voima. Eli Suomalaisen keksijän Tapio M. Köykän (1911-94) Voimaradio Oy:n valmistama 40 wattinen ja AB-luokassa toimiva kuuluutusvahvistin malli 405. Siihen Kari tekisi sitten etuasteen. Ja minä koteloisin koko hoidon. Ja rakentaisin vielä kaiutinkaapin. 
Näin tuumasta toimeen, joten ei muuta kun ostoilmoitusta tekemään jos jonkinlaisiin julkaisuihin.

Etupuoli ilman päälikantta.

Köykän Voimaradio Oy Yhtiö toimi viisikymmentäluvun puolesta välistä aina kahdeksankymmentäluvulle saakka. Tapio tunnettiin aikanaan omaperäisenä, originellinä ja hyvässä mielessä Pelle Peloton tyyppisenä keksijänä. Joka poikkesi valtavirrasta. Hänellä olisi ollut halutessaan mahdollisuus kansainväliseenkin uraan ja hänen keksintönsä ovat edelleen laajalti tunnetut. 

Stereotekniikan hifisteille Köykkä laitteineen on tuttu. Populaarimusiikin puolelta mm. M.A. Numminen oli Voimaradio tuotteiden kannattaja. Köykkä piti pajaansa Helsingissä Sipoonkadulla, jossa oli muutama mies töissä kooten käsityönä pieniä tilaussarjoja.
Massiivinen muuntaja sekä persoonallinen
kaiutinliitäntä näkyvillä.

Voimavahvistimet antavat äänen todella herkästi ja harmoonisesti. Tämän huomaa varsinkin ääntä yliohjattaessa. Eikä syytä tähän ollut vähiten Köykän keksimässä circlotron eli vastavaihekytkennässä. Soundi on kuin A-luokan (esim. Vox AC 30) vahvistimessa. Mutta putkia rikkontumisen rajalle ajamatta, samalla huotovälien pidentyessä huikeasti. ERT-lehdestä 1/69 löytyy Köykän tyhjentävä viivisivuinen artikkeli "katkoäänien rikkoutuminen äänentoistossa".



Katkoäänet, jotka ovat häiriöääniä (transientti- eli TIM-särö, Transient intermodulation distortion) ja siis signaalin häntiin tulevia epätoivottuja piikkejä, voi saada myös näkyville mittalaitteessa. Vastavaihekytkennässä katkoääniä ei tule. Eräs merkittävä etu kytkennässä on myös se että kuorma (kaiutin) voi olla pois kytketty vahvistimen tästä rikkontumatta! Köykän vahvistimet vaikka niitä ei ole varsinaisesti suunniteltu kitarakäyttöön, soveltuvat siihen mitä parhaiten!



Kuinka ollakaan, ostoilmoitukseen vastattiin ja minusta tuli onnellinen voimavahvistimen omistaja. Sittemmin löytyi vielä toinen varavoimaksi. Hehe. 

"Pomminkestävä" Point-to-point kytkentä
kotelon pohjapuolella.
405 on kuulutusvahvistin ja Köykkä myi niitä kansakouluille. Joten koulujen ullakoilta voi vielä jokunen voima löytyä. Molemmat vahvistimeni ovat kuusikymmentäluvulta ja varavoima on merkinnän mukaan huollettu vuonna 1965. 
Pieniä sarjoja ja luovuutta pajan tuotannossa kuvastaa hyvin se, että yksityiskohdissa kumpikin vahvistimistani poikkeavat hieman toisistaan. Kytkentä poikkeaa kanteen liimatusta kytkentäkaavioista sekä koteloinnit ovat keskenään erillaiset. Siitäkin huolimatta, että laitteet ovat samaa mallia, alkuperäisiä ja muutaman vuoden sisältä molemmat!

Karin keksimä mystinen etuaste!

Ensin kartoitettiin haettua soudia ja tämän pohjalta jäi Karin pähkäiltäväksi fuusioida mm. Fenderiä, Voxia, vanhaa ja sinistä. Heittää joukkoon vielä omat mausteet. Jonka jälkeen alkoi testailu ja viilaus. Talvi siinä mennä vierähti, sekä monen monta testiä ennen kuin homma viimein valmistui. 
Siinä kuvailtiin saundia toisillemme kuin jotkut viinejä ikään. Esimerkkinä mutainen, viiltävä, kirskuva, samea, kuulas saundi, tukeva alapää tai helmeilevä särö. Hauskaa oli se ja opettavaista. Samalla arvostus ja kunnioitus kohosi Karin työtä seuratessa. Miten kiehtovaa, mutta samalla erittäin haastavaa on luoda kokonaan uutta soundia. Ja kun yksi komponentin muutos aiheuttaa muutoksen toisaalle ja niin edelleen!


Ismo ja Kari musisoimassa.

Ettei homma mene liian puurtamiseksi otettiin välillä kitarat esille ja veivattiin rautalankaa ja Surf-musiikkia. Kitaroina minulla kiinteätallainen, isolapainen kolmevärisunburst Fender Stratocaster vuodelta 1977 ja Karilla marjapuuron punainen Japanin Fender Stratocaster.



Alkuvuodesta 2004 vahvistin tuli lopullisen valmiiksi. Alakertaan tuli näin etuaste ja päälle pääteaste. (Täysin läpikäytynä ja alkuperäisenä). Koteloinnin tein liimapuulevystä joka on edullista ja lujaa käytössä. Sekä helppoa työstettävää ja myydään valmiina paloina. Päällysverhoiluun tuli kierrätettäväksi keinonahka seitsemänkymmentäluvun handmade laulukamakaapista. Kuten myös kantokahva sekä pohjan tallat on kierrätetty -70 luvulta. Mitat, muotokielen ja värit vahvistin on saanut 405:stä. Eli kiilltävän hopean harmaata reikälevyä / verkkoa sekä puolimattaa mustaa. Oli hauska yhteensattuma huomata viimeksimainittuja elementtejä myöhemmin kaksituhattaluvun automuotoilussa.

Hienoja yksityiskohtia takapaneelissa.


2x12" kaiutinkaappi

Niin edellen liimapuulevystä valmistamaani kaiutinkaappiin tuli sävyt luontevasti vahvistimen mukaisesti. Minulla sattui olemaan hopeanharmaata kaiutinkangasta jemmassa. Sekin jotain vähintään kahdeksankymmentäluvulta. Mikä tuuri! Keinonahka täytyi kuitenkin hankkia tuoreena biltemasta. Joka kontaktiliiman voimin sitten kiinni koteloon. Bilteemasta löytyivät myös kantokahva sekä pohjatallat. Voimakyltin puolestaan valmistin alumiinilevylle. Tekstimalli siihen tuli nupista. Ja kaikki 100 % hand made.

Parasta kaapissa: Greenbackit seitkyluvulta!

Ensikaiuttimiksi hankin Jensenin C12Q hintalaatusuhteeltaan hyvät keraamisella magneetilla varustetut kaiuttimet. Olihan projekti budjetiltaan tiukka päätoimisen muusikkouden tuomien rajallisten tulojen johdosta. Kaiutinkotelon takaseinä tuli ns. puoliavoimeksi ja testailin kovasti aukon muutosten vaikutusta saundiin. Tämä saattoi olla kyllä jo viilauksen puolelle mennyttä, mutta vilpitöntä toimintaa.
Myöhemmin sain ostaa Karilta hänelle tarpeettomaksi jääneet alkuperäiset seitsemänkymmentäluvun Celestion Greenbackit! Joita pidetään parempina kuin uusvanha tuotanto. Ja soundi asettuin näin lopulliseen muotoonsa.



Voima soundia Ismo Pentikäinen & Pelipojat keikalla kesällä 2004. Louhosareena, Nilsiä.


                                      

Ja tuoretta Voima soundia. Saunaband - Mies matkallaan studiolive 2013

Etuaste: Suunnittelu ja toteutus Kari Vepsäläinen, 
Kaksi kanavaa jossa omat Gain säädöt, Treble, Bass, ja Tremolo
Päätevahvistin: Täysin alkuperäinen VOIMA 405 kuulutusvahvistin. 4 X EL84 pääteputkilla.

Yhteiskoteloitu etuaste sekä päätevahvistin, eli niin sanottu nuppi. 
Mitat: leveys 42cm, korkeus 29 cm,  ja syvyys 25 cm. Paino 12,7 kg

Kaiutinkaappi: Osittain avoin Celestion 2 X 12" "Greenback" G12M, 25W, 16 ohms. 
Mitat: leveys 70 cm, korkeus 50 cm ja syvyys 25 cm. Paino 15,7 kg

P.S. Jos sinulla on tiedossa vanha Voimaradion pajan katuosoite Helsingissä, vanhoja voimaradion lehtimainoksia tai lehtileikkeleitä. Taikka löytyy Voima 405 kytkentäkaavioita tai muuta. Niin olisi mukava kuulla aiheesta lisää.

Aina kannattaa yrittää. 17.6.2016 sain kuulla Köykän pajan sijainneen Sipoonkatu 11 alakerroksessa. Kiitokset Heikille!

Voima-vahvistimet syntyivät aikoinaan täällä.
Sipoonkatu 11 (Google mapsin mukaan)












tiistai 14. toukokuuta 2013

Stompin Bass - Tamppaa bassoa

Noita perinne blues-soittajia seuratessa tulin vuosia sitten kiinnittäneeksi huomiota siihen, kun mies soittaa kitaraa ja laulaa sähköisesti vahvistettuna. Niin lisäksi kaiuttimista kuuluu jalan tamppaus, ikään kuin bassorumpu. Jumpseen tullessa myös vahvistettuna.

Hetkinen, niin mitenkäs tämä on saatu aikaan? Asiaa soittajilta kyselemällä selvisi että he ovat perinnetietoisesti (ja edullisesti) valmistaneet laittensa itse sikaarilaatikoon. Johon rustailleet mikrofonin sisään ja sieltä jympse vahvistimiin. Laitteita kuulemma on saatavissa tehdastekoisestikin.

Asia alkoi kiinostaa enemmän. Jos vaikka voisi kokeilla moista, että onko vaikeaakin? Siis soittaa, laulaa ja lyödä tahtia ("bassorumpua") samaan aikaan.

Kuinka ollakaan aikani haeskeltuani alkoi löytyä tietoa netin ihmeelisestä maailmasta. Huomasin laitetta löytyvän myös tehdasvalmisteisena. Vaikka tykkäänkin näperrellä kaikenlaista, tällä kertaa halusin päästä helpommalla ja  hankkia Shadowsin tehdasvalmisteen. Ohjehintana 2013 toukokuussa on 150 ekua, vaan eräskin Saksalainen liike ilmoittaa lähtevän alle satasella.

Stompin bass kaikkine hiluineen.


Pian alkoi innokas testailu. Yhdeksän voltin patteri lootan sisään ja plugipiuhalla piezomikin tuottamaa signaalia eteenpäin.
Heti selvisi, että basso tamppain on varsin herkkä peli. Perus-soundi on kopiseva ja kopero. Kuin onttoa vanerilootaa kopsuttaisi. Säätelemällä bassoa pintaan ja leikkaamalla keskialuetta saundi alkoi petraantua tuhnun bassorummun suuntaan.

Tietenkin tällä ei olekaan tarkoitus basaria imitoida, vaan tuottaa mahdollisimman luonnollisen ja miellyttävä rytmipoljentainen lautalattiasoundi. Tyyliin vakaa vanha väinämöinen. Mutta nimen omaan vahvistettuna. Kun siellä ravintoloissa kuitenkin on sitä mellakkaa.

Tein myös havainnon, että rytmittelyssä käytettävällä kengällä on väliä. Sukkasillaan kuten myös Reinot jalassa saa hyvän soundin. Joten keikalla lavalle hypätessä voi muuten niin komeat bootsit aiheuttaa yllärin.

Tein laitteen testailusta oikein oman demon. Kopsuttimen ääni tulee siis 12" kajarilla sekä torvella varustetun aktiivilaulumonitorin kautta. Täytyisi jatkaa testiä vielä basso(kitara)combon läpi soittamalla. Luultavasti saundiin saisi näin kaivattua ryhtiä ja napakkuutta.
Kappalevalinnassa halusin testailla kopsuttimen käyttäytymistä totutusta hieman räyhäkkäämmässä ympäristössä.

Laitteen sijoittelu on myös tärkeää, koskapa se pohjaan liimatusta kumimatosta huolimatta on taipuvainen lähtemään liikkeelle huolimattomaan läpsyttelykulmaan asetettuna.

Soittamiseen ja laulamiseen tuo yllättävästi lisähankaluutta tasaisen poljennon ylläpitäminen. On toki hyödyllistä harjoitusta, vaikkei olisikaan aikomusta juuri nyt onemanband tai trio tuolimieskitara-keikoille.
Viimeiset kolme vuotta laite on odottanut, että hemppa joutaisi reenaamaan akustisen setin ja sinne torin laidalle. Vaan ehkäpä sitten viimestään eläkkeellä..

maanantai 6. toukokuuta 2013

Isien Isät



"Kauan aikaa sitten oli tullut ensimmäinen Pentikäinen tänne Nilsiän seudulle. Ovat sanoneet olleen sen herraskaisissa vaatteissa. Pojilleen kertonu, että viisi vuotta oli matka tänne kestänyt. Inkerin maalta alkujaan lähtenyt. Sitten ääntään madaltaen -Kivekkäitä ollaan. Pappi laittoi kirjoihin uuden nimen Pentikäiseks."
Näin kertoi isäni Paavo Pentikäinen suvussa pojalta pojalle kulkenutta tarinaa. (Haploryhmä M231)

Isieni Isien muodostamaa sukupolvien ketjua kymmenen polvea taakse päin seuratessa tosiaan päädytään Sigfrid (Sippe, Sihvo, Sipi) Pentikäiseen. Joka Suomalaisten kirkonkirjojen mukaan on ollut lähtöisin Inkerinmaan Järvisaaren Järviin kylästä (sivu 8). Inkerinmaalla ei ole säilynyt kirkonkirjoja tuolta ajalta, joten jäljet häviävät. Eikä voi sen enempää todistaa kuin kiistääkään alussa mainittua perimätietoa.

                         


 Suuri Pohjan Sota syttyi tsaari Pietarin hyökätessä 1700 Ruotsi-Suomeen Inkerinmaalle. Inkeriläisistä suuri osa lähti evakkoon joidenkin talonpoikien jäädessä puolustamaan kotiseutujaan alkuajan johtajan Kivekkään mukaan nimetyssä vastarintaliikkeessä.
Järvisaaren Mulosta kotoisin ollut Antti Simeoni Kivekkään kerrotaan liikkuneen heti sodan alkuvaiheista lähtien kahdensadan rahvaanmiehen kanssa sissitoimissa (Viljo Rauta, Isoviha).

Kivekkäät tulevat! Huuto aiheutti vahvaa pelkoa missä se kuultiinkaan. Koska joukot tulivat tunnetuiksi neuvokkaasta, tehokkaasta ja yllätyksellisestä toiminnastaan. Venäläiset hyökkääjät pitivät näitä kotiseutujaan puolustavia maanalaisia joukkoja raakalaisina. Niinpä he lupasivat suuret korvaukset sissien ilmiannosta. Lisäksi sissien tihutöitä seurasivat miehittäjän laajamittaiset kostotoimet.

Karoliiniupseerin miekka 1710
Kivekkään jälkeen joukot järjestettiin vakinaiselle kannalle jalkarakuunat nimellä. Joukkojen ensimmäiseksi johtajaksi Nieroht nimitti taustaltaan myös Inkeriläisen talonpojan, kapteeni Taneli Luukkoisen. Hänellä oli komppanjan päällikköinä Iisakki Tillainen ja Simo Torikka. Alempina upseereina Jöran Wolmar, veljekset  Nuutti ja Paavo Koivistolainen sekä Olavi Tanhuanpää.
Luukkoinen joutui venäläisten vangiksi 1711. Hän pääsi pakenemaan jäädäkseen uudelleen kiinni.

Erityisen ankararan kohtelun jälkeen hän onnistui pakenemaan uudelleen ja oli vähällä tulla tapetuksi  tavallisena maantierosvona. Vedottuaan upseerin valtakirjaan hänet säästettiin ja vankikuljetuksessa Moskovaan hän karkasi häviten aikakirjoista lopullisesti. Jalkarakuunat liitettiin vakinaisiin joukkoihin.

Myöhemmin miehitysaikana toimi vielä muita sissejä, kuten mm. Tapani Löfing tai Härpmanin veljekset, mutta he eivät kuuluneet Kivekkäisiin. Myös jotkin rosvojoukot esiintyivät sisseinä taloudellista hyötyä tavoitellen.

1710-11 riehui etelä-Suomessa rutto vieden väestöstä lähemmäs kolmasosan. Samoihin aikoihin venäläisten sotatoimet laajenivat Viipurin ohi koko Suomeen. Edellä saapuivat taajenevat pakolaisjoukot toinen toistaan hurjempia tarinoita kertoen. Johtavien virkamiesten ohella suuret väkijoukot siirtyivät Ruotsiin evakkoon. Ruotsi-Suomi oli käytännössä lyöty 1714 Napuen taistelun jälkeen.

Suomessa alkoi epätavallisen raakana tunnetun venäläisen ylivallan aika 1714-21, tunnetaan paremmin isovihana. Venäläiset uhkasivat ennen sodan päättymistä Ruotsiakin aiheuttaen rannikolla tuhoja.

Suomesta siirretyt, siis Ruotsin armeijan suomalaiset joukot komennettiin hyökkäykseen Norjaan 1718. Kuninkaan kuoltua vetäytyvä 5000 sotilaan joukko kävi lumimyrskyssä kuolonmarssin, josta hengissä selvisi vain 1500 miestä. Selviytyneiden joukossa rykmentinpastori Henrik Argillander. Kuolon Norjan retkellä puolestaan kohtasi Luukkaisenkin aseveli, sissikapteeni Pietari Långström.

Henrik Argillander
Viimein vuonna 1721 allekirjoitettiin Uudenkaupungin rauha. Ruotsi oli lyöty ja tähän päättyi lopullisesti Ruotsin Suurvaltakausi. Kaakkois-Suomi jäi venäjälle. Alkoi väestön paluumuutto Ruotsista Suomeen sekä jälleenrakennus. On arvioitu että Suomen noin 500 000 asukkaasta 200 000 eli lähes puolet menehtyi 1700-21.

Sodan veteraani Argillander jatkoi tämän jälkeen alle tuhannen hengen Kuopion taajaman, ja samalla koko Pohjois-Savon ainoan kirkon kirkkoherrana. Ollen virassa kun Sippe porukoineen merkittiin kirjoille Murtolahteen.

-----------------------------------------------------------------------------


Sippe (Sigfrid) Pentikäinen (1655-1733)



Ruotsalainen piilukkopistooli 1700-luvulta.

Sigfrid (Sippe, Sihvo, Sipi) on syntyjään Järvisaaren pitäjästä Inkerinmaalta 1655 
Vaimo Maria Lempinen (?-1739).


Lapset:
Risto s. noin 1690 Kuopion msrk, Murtolahti. (Lapsensa Walborg s. noin 1720 Kuopion msrk, Murtolahti otti 1745 puolisokseen saman ikäisen Staffan Leskisen Hiltulanlahdesta).

Anna s.1695 Kuopion msrk Murtolahti 3. (otti puolisokseen 1731 itseään paljon vanhemman Pelonniemeläisen Eskil Horttanaisen Murtolahteen asumaan. Hänen kanssaan lapset Staffan ja Anna).

Urpo ( Urbanus ) s. n 1696 Kuopion msrk Murtolahti 3. Tauluun 7.


Annan ja Urpon syntymisen aikaan olivat ankarat katovuodet jota, seurasivat puute ja taudit. Nuorimman lapsen, Urpon syntyessä Sippe on neljänkymmen yhden ja Suuren Pohjan Sodan syttyessä neljänkymmenen viiden vanha. Luukkoisen vangitseminen tapahtuu kymmenen vuotta myöhemmin. On mielenkiintoinen yhteensattuma, että Luukkoisella oli myös Maria (Lempiäin) Lempinen niminen vaimo.

Vanha mies merkitään perheineen Murtolahti 3 tilalle vuonna 1725 (Emäpitäjästä tehtaanvarjoon s.32).

Sigfrid kuolee 28.4.1733 seitsemänkymmenen kahdeksan vuoden iässä asuttuaan Murtolahti 3:ssa ainakin elämäsä viimeiset kahdeksan vuotta. 
---------------------------------

Urpo (Urbanus) Sipenpoika Pentikäinen (1696-1758)



Murdolax 1, 2 ja 3 talot.

Vaimo Margareta Mikontytär Taskinen (4.7.1693 Tervasniemi - 20.12.1761 Murtolahti 3)
Lapset Sigfrid (1723-41) syntyy ainoastaan Niinimäessä, kaikki seuraavat Murtolahti 3, Pentikkälä.
 Påhl (1726-74), Urbanus (1728-79), Maria (1730), Johannes (1733), Pehr (1734-1818), Anna (1737), Margareta (1740), Carin (1742) eli yhteensä yhdeksän lasta.

Urpo syntyy (Pentikäisten sukukirja II mukaan) Kuopion msrk Murtolahti 3 noin 1696 mutta Emäpitäjästä tehtaanvarjoon s.32 mukaan hän olisi muuttanut isänsä kanssa Murtolahteen vasta 1725, kaksikymmentäyhdeksän vuotiaana, joten syntymäpaikka on epäselvä.
Jos vuoden 1725 muutto pitää paikkansa, Urpo on Murtolahteen tullessa ollut 29 vuotias ja hänellä kahden vanha Sigfrid poika.

Puolen veromarkan rälssitilansa kuuluu joka tapauksessa 1735  Kuopion komppanjan ruotuun 69.
Eli yhdessä Talollisten Olli ja Pekka Heikkisen Pieksältä kanssa he ylläpitävät 1731-41 (kaatuu Lappenranta) ruotumies Johan Heikkistä. Vuodet 1741-50, (kuolee Helsinki) ruotumiehenä on sitten Pekka Heikkinen (Petter Hike).
Vuonna 1758 samaisessa ruodun 69 kumppaneina Urpolla on Tom. ja Per Heikkinen. Ja ruotumieheksi tullut Gabriel Lustig (toimessa 1751-62).
Huomion arvoisena seikkana Kuopion komppanjassa 1748-59 on lippumiehenä G.F. Tigersted. Tuleva Juankosken ruukinpatuuna, jonka kanssa Pentikäiset tulevat vielä tekemään kauppoja.

Kuolee kuudenkymmenenkahden vuoden iässä 11.07.1758 Kuopio msrk Murtolahti 3.
--------------------------------


Paavo (Påhl) Urponpoika Pentikäinen (1726-1774)



Ote ruukinpatruunan kanssa tehdystä maiden vaihdosta.

syntyy 24.01.1726 Kuopion msrk Murtolahti 3 Pentikkälä .
Vihitty 20.10.1745 Kuopion msrk. Tiina ( Christina ) Antintytär Toivanen kanssa (1.1.1724 Kuopio Kotasalmi - 1.7.1784 Kuopio Murtolahti 3 Pentikkälä).

Lapset  Margareta (1747-47), Christina (1749), Maria (1751), Helena (1754), Anders (1758-1818), Anna (1758), Kaisa (1761-62), Paavo (1763-63), Henrik (1767), Paavo (1769) eli yhteensä kymmenen lasta joista elolle selvisi seitsemän.

Vuonna 1762 alkaen Murtolahti tilat 2 ja 3 ovat Ruukin alaisuuteen verolle ostetut.

Vuonna 1767 Ruotu 69 osakkaiksi on merkitty Paavon (Påhl) lisäksi Olli ja Pekka Heikkinen. Kuopion komppaniassa taas lippumiehenä G.F. Tigersted. Vuosina 1770-90 ruodun 69 ruotumiehenä on Johan Bucht (Kaavilta) vaimonaan Paavon tyttö Cristina.

Paavo  kuolee vain neljänkymmenen kahdeksan vuoden iässä 30.11.1774 Kuopio msrk Murtolahti 3 Pentikkälä. Leskelle jää lapsikatras joista pojista vanhin, Antti (Anders) on vasta kuudentoista vanha.

Paavo on, vaikkei enää eläkään sopimassa kauppakirjan mukaan veljiensä Pekan ja Urbanuksen kanssa maanvaihtoa 1779 Georg Fredrik Tigerstedin kanssa. Kaupassa Murtolahti 3 siirtyy Pentikäisten ja 2 Heikki ja Yrjö Hämäläisen omistukseen. Vaihdossa he luovuttavat yhteisomistamansa Savisaari 1:n.

Jatkoa merkilliseen maanvaihtoon.

Vuonna  1782 Paavo (Påhl) mainitaan vielä Olof Heikin ja Pähr Heikin (69) ruotukumppaneina.
1795-1804 Murtolahti ruotu 69 osakkaksi Paavon tilalle on merkitty lääninrahastonhoitaja eli lääninkamreeri Anders Edbom (1752-1805), Olli Hartikainen ja Petteri Heikkinen. Edbom on sama mies joka oli todistamassa viisitoista vuotta aiemmin Tigerstedin kanssa suoritettua maiden vaihtoa. Edbom on myös osakkaana ruoduissa 58 ja 59. 1796 ruotumies Petter Pekkarinen Bucht erotetaan ja tilalle Olli Väntinen Flint.

Käsin piirretty kopio valtionarkistossa sijaitsevasta
isojaon Mutolahden kartasta.Tielinjat ovat myöhemmältä ajalta
Kuva: Marketta Pekkarinen

---------------------------------


Antti (Anders) Paavonpoika Pentikäinen (1758-1818)



Maalaistila 1700 luvulta

Syntyi 20.05.1758 Kuopion mlk Murtolahti,

1. puoliso: Vihitty 17.04.1775 Kuopion msrk Leena Tuomaksentytär
Heikkinen, s. 03.06.1753 Nilsiä Haluna, k. 16.02.1776 Kuopion mlk
Murtolahti kuolee ensimmäisten lastensa kaksosten synnytykseen.

2. puoliso: Vihitty 30.03.1777 Kuopion msrk Anna Erkintytär Vartiainen,
s. 1754, k. 02.09.1812 Kuopion msrk Murtolahti.

Lapset: 1. Helena (1776-76) 1. Christina (1776-76) 2. Paavo (1777-79) 2. Anders (1780) 2. Christina (1782) 2. Erik (1785-86) 2. Påhl (1786) 2. Petter (1792) 2. Mooses (1799-1800)

Eli yhdeksän lasta joista elolle selvisi vain neljä.

Antti kuolee  k. 19.02.1818 Kuopion msrk Murtolahti kuudenkymmenen iässä.
------------------------------------

Antti (Anders) Antinpoika Pentikäinen (1780-1838)

Kiinteistöjä vuosina 1820-1825 koskevassa asiakirjassa.

s. 06.01.1780 Kuopion mlk Murtolahti, k. 03.11.1838 Nilsiä Rissala.
Puoliso: Vihitty 10.03.1805 Maria ( Maija ) Pekantytär Pekkarinen, s.
24.11.1778 Kuopion mlk Murtolahti, k. 22.10.1853 Nilsiä Sydänmaa.

Samaisen asiakirjan lisäsivu.

Lapset: Antti Petter 1805, Heikki ( Henrik ) 1808 Anna (1810-66), Påhl (1813), Urbanus (1815),
Eeva (1816), Staffan (1819-66), Maja Lena (1823)
Eli kahdeksan lasta.

Antti kuoli viidenkymmenen kahdeksan vanhana.
------------------------------------


Heikki (Henrik) Antinpoika Pentikäinen (1808-1872)


s. 08.05.1808 Kuopion mlk Murtolahti, k. 16.04.1872 Nilsiä Syvärilä 6.

1. puoliso: Vihitty 27.12.1836 Nilsiä Anna Brita Taavetintytär Miettinen,
s. 09.01.1813 Nilsiä Vuotjärvi, k. 22.04.1858 Nilsiä Syvärilä 6.

2. puoliso: Vihitty 12.12.1858 Anna Antintytär Tuovinen, s. 10.06.1831
Nilsiä Palonurmi, k. 12.12.1870 Nilsiä.

Lapset: 1. Maria (1838) 1. Johan (1840) 1. Anders (1842-66) 1. Helena (1844) 1. Heikki (1847) 1. Peter (1850-54) 1. Anna (1852) 1. Paul (1855 myöh. puuseppämestari) 1. Eeva Stina (1857)
2. Vilhelmiina (1859) 2. Eeva (1861-63) 2. Adolf (1865)

Eli yhteensä kaksitoista lasta joista kymmenen selvisi elolle.
-------------------------------------

Heikki Heikinpoika Pentikäinen (1847-1934)


Heikki Pentikäinen


s. 28.12.1847 Nilsiä, Syvärilä, k. 14.12.1934 Nilsiä Haluna.

Puoliso: Vihitty 26.05.1878 Nilsiä Anna Stina Juhontytär Rissanen, s.
02.03.1850 Nilsiä Konttimäki 2, k. 14.12.1908 Nilsiä Haluna.
Viljeli omistamaansa tilaa Kaaraslahti 14 vuodesta 1907 alkaen. Sitten Halunalla.

Lapset: Heikki Rikhard (1880) Hilda Maria (1883) Johannes ( Juho ) (1885) Anna Helena (1887)
-------------------------------------------

Heikki Rikhard Heikinpoika Pentikäinen (1880-1955)

  Heikki Rikhard (Riko) Pentikäinen 



s. 26.04.1880 Nilsiä , Kaaraslahti 14, k. 17.12.1955 Nilsiä, Siikajärvi.

1. puoliso: Vihitty 05.07.1908 Nilsiä. Anna (Katri) Katariina Jahvetintytär
os. Pentikäinen s. 25.11.1884 Nilsiä, k. 07.02.1909 Maitokuumeeseen Nilsiä.

2. puoliso: Vihitty 01.02.1914 Nilsiä. Maria Sofia Petterintytär Heiskanen,
s. 15.02.1886 Tuusniemi, Enons., k. 11.06.1968 Nilsiä.

Lapset:
1. Martta Maria s.1.2.1909 k.5.4.1909

2. Paaval Henrik s12.11.1915 k.25.12.1919
2. Martta Maria s.14.7.1920 k.30.8.1987
2. Paavo Johannes (1922)
2. Eeva s.15.8.1926 k.15.8.1926
2. Anna 15.8.1926 k.21.8.1926

Eli yhteensä kuusi lasta, joista vain kaksi selvisi elolle.
--------------------------------------------

Paavo Johannes Pentikäinen (1922-2009)



s. 19.12.1922 Nilsiä, Pajustenmäki., k. 27.07.2009 Nilsiä.