maanantai 31. joulukuuta 2012

Nilsiän kunta (1869-2012)

Nilsiän kunnan vaakuna 2013 alkaen
vain kyläyhdistyksen käyttöön.

Kirjoitettu 31.12.2012
Tänään on 143 vuotisen Nilsiän kunnan historian vihon viimeinen päivä. Siksi tämä kirjoitus.

Varhaiskantasuomalaisten asuttaessa Nilsiän seutuja 3000 tuhatta vuotta sitten alue oli vielä riista- ja kalarikasta eränkäynti tienoota. Tuolta ajalta on nimi Pisa. Pisa tarkoittaa pyhä. Niin pyhittivät asukkaat mäen pelkästään shamanistiseen toimintaan. Pisa mainitaan myös Kalevalassa kun nuori Joukahainen rehvastelee tiedoillaan Väinämöiselle:

Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla: 
pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla. 
(Kalevala)

Paikka on kolmen maisematyypin risteysalueella. Etelästä tultaessa rehevä Savolainen lehtipuuvaltaisuus päättyy ja Pisalta jatkettaessa koilliseen alkaa (Pohjois-) Karjalainen mäkiseutu. Pisalta luoteeseen taas jatkettaessa seudut muutuvat Kainuulaiseksi vaaramaisemaksi. Ollaan lisäksi kasvillisuusvyöhykkeen rajalla.
Vain vähän matkan päässä pohjoiseen on maanselkä, joka jakaa vesistöt valumaan itämereen ja jäämereen.

Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Novogord ja Ruotsi sopivat rajan, joka Nilsiän seudulla kulki mainittuina läheisellä Karjalankoskella. Tämä oli yli 250 vuoden ajan kahden valtakunnan sekä samalla idän ja lännen rajamaata. Ja mikä uskomattominta rajan vaikutukset näkyvät monissa asioissa vielä tänä päivänä! Musiikissa ollaan slaavilaisen mollin ja länsimaisen duurin rajaseudulla. Tai vaikkapa nykypäivän sydänsairauksien rajalla.



Tällä ei niinkään tehokkaasti valvotun rajan vastapuolilla elivät siis luterilaiset Ruotsalaiset ja ordotoksit Novogotdit. Käytännössä molemmilla puolin Suomea puhuvia Suomalaisia, jotka olivat alistettu joko Ruotsin tai Venäjän alle. Ruotsin kuninkaan edistämän muuttoliikkeen tuodessa lisääntyvässä määrin uudisasukkaita Savoon (ns. Savolaiskiila) vihanpito lisääntyi tällä rajaseudulla vähän kerrassaan idän kanssa.

Nilsiä nimen syntyhistoriasta ei ole mitään täsmällistä tietoa ja sen puutteessa onkin esitetty useita erilaisia arvauksia. Yksi vaihtoehto voisi olla niin arkinen kuin että nimi olisi miehen nimen johdannainen. Vuodesta 1250 lähtien Kruunu laajensi valtapiiriään Suomessa vallattuaan hämeen. Savossa uudisasukastoimintaa ulotettiin itään pitkälti ohi virallisen rajan. Kruunun puolelle siirtyvillä sekä uudisasutukselle myönnettiin kolmen vuoden verovapaus. Samalla oli mahdollisuus saada helppoja voittoja riistarikkaista erämaista.

1400-luvun vaihtuessa Kruunun valloitustyö oli laajennut koilliseen niin että Hämeen linnalääni tuli jo jaettavaksi kolmeen kihlakuntaan. Alaltaan suurin, eli ylinen oli Hollolan kihlakunta. Perustettavan kihlakunnan ensimmäiseksi tuomariksi tuli Hämäläistynyt rälssimies Nils Olofsson Tawast. "Turun maanoikeudessa hän oli 1415 asiantuntijana käsiteltäessä hänen kihlakuntansa kannalta tärkeätä Hämeen ja Savon rajariitaa. Hän oli edellisenä talvena ollut mukana rajankäynnissä, jonka tulokset maanoikeus vahvisti saamatta asiaa silti lopulliseen ratkaisuun.136 Marriagebef 14067 ChildrenElin Nilsdotter (-<1468)". Voisi kuvitella että tuohon aikaan kruunun ulointa kauppa-asemaa koillisessa Kainuun rajalla Venäjää vasten oltaisiin alettu kutsua Nilsiin kauppa-asemaksi. Nilsin veli oli muuten Turun piispa Magnus Olai. 1500-luvulle tultaessa riistakannat olivat ryöstöpyydetyt.

Vihanpito Kruunun ja Venäjän välillä kiihtyi suomalaisten heimojen ollessa osa toimintaa. Huippunsa se saavutti vuonna 1570 kun Iivana Julma aloitti viisikolmatta eli 25-vuotisen Venäjän-sodan, jota myös kutsutaan Rappasota tai pitkäviha nimellä. Se oli sissisotaa, jossa osapuolet vuoron perään polttivat, ryöväsivät ja raiskasivat toistensa kyliä. Vihollisuudet päättyivät aikanaan Täyssinän rauhaan.

Ikivanhasta Savo-Karjala-Kainuulaisten heimojen eränautinta-
rajapisteistä (jotka olivat olleet heille pyhiä, kunnioitettavia paikkoja)
muodosti Kruunu ja Venäjä vuonna 1595 oman rajansa.

Venäjän ja Ruotsin solmiessa Täyssinän rauhan vuonna 1595 Lastukosken koilliset osat luettiin kuuluvaksi osaksi Venäjää ja lounaiset puolestaan Ruotsia. Rajalinja kulki Pisan, Alakeyrityn ja Tiilikan kautta. Tässä siis vahvistettiin käytännössä pitkään ollut heimojen eränautintaalueiden "raja" nyt miehittäjien rajaksi.

Raja oli valtakuntien rajana seuraavan 22 vuoden ajan. Mutta jo neljäntoista vuoden päästä alkoi vihollisuudet uudestaan.

Ne kestivät seuraavat 8 vuotta kunnes Stolbovan rauhassa 1617 valtakuntien raja siirtyi Pisalta paljon idemmäksi Kruunun laajetessa kautta aikain suurimmilleen. Karjalainen heimo tuli siinä jaetuksi Kruunun ja Venäjän toimesta seuraavaksi kahdeksi sadaksi vuodeksi. Olojen rauhoituttua Stolbova rauhan myötä asutustoiminta Nilsiässä viimein pääsi vähän kerrassaan vakiintumaan ja vahvistumaan.

Ote kartasta vuodelta 1666

Vuonna 1775 hetken aikaa (mutta huom! ensimmäisenä) Nilsiä oli nykyisen Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueen käsittäneen Savon ja Karjalan läänin pääkaupunki. Kuningas Kustaa III päätti kuitenkin siirtää residenssin vielä saman vuoden marraskuussa Kuopionniemelle perustettavaan kaupunkiin.

1843 rakennettu puutapuli. Nilsiään perustettiin rukoushuonekunta vuonna 1738,
 joka  muuttui kappeliseurakunnaksi 1769 ja seurakunta oli itsenäinen
 vuodesta 1816-2012 jolloin se sulautui  Järvi-Kuopion seurakuntaan.


Nilsiäby 1748 Pohjois-Savon vesistöt kartasta

Seutukunnan kirkot 1700-luvun kartassa.


Vasemmalla vaimon, oikealla Paavon makuukamari
Aholansaaressa.
Nilsiän Aholansaareeen muutti asumaan 1830 alkaen paikallisesti ja sittemmin myös valtakunnallisesti huomiota herättänyt Lapinlahtelais-lähtöinen herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen (1777-1852) 53 vuoden ikäisenä. Herännäisyyden vaikutus on ollut huomattavissa noista ajoista lähtien Nilsiässä monellakin tasolla.

Paavon kamari Aholansaaressa.
Autonomian ajoista Suomen itsenäistymisen alkuvuosiin asti Nilsiässä, nykyisen Tahkon alueella vaikutti maakunnallisesti tunnettu rosvopäällikkö Punka-Heikki Kuosmanen (1861-1924) joukkoineen. Joltisenkin samoihin aikoihin perimätiedon mukaan joukkio hevosrosvoja asutti "Nilsiän Nipasenmäkeä". Tämä paikka muuttui myöhemmin ensin osaksi Muuruvettä ja sitten Juankoskea. Tähän levottomaan aikaan ei syrjäseudulle lain koura ulottunut täysin.

1869 perustetussa Nilsiän emäpitäjässä asui 18000 asukasta. Asukasmäärän alati kasvaessa auttamattomasti jälkeen jääneet kunnallispalvelut sekä pitkät kirkkomatkat edustivat mennyttä aikaa. Paine kirkkojen ja sittemmin kuntien perustamiseen kasvoi. Niinpä kolme vuosikymmentä myöhemmin tästä suurkunnasta erotettiin Varpaisjärvi sekä Muuruvesi johon sisältyi Juankoski.

Ote Savo-Karjala lehdestä 1893

Vuonna 1907 Nilsiästä lohkaistiin merkittäviä alueita Rautavaaralle sekä vielä myöhemmin 1925 perustettavaan Siilinjärven kuntaan. Yksikään noiden vuosikymmenien lohkomisista ei onnistunut kivuitta. Puolin ja toisin kaunaa on nähtävissä jopa vielä nykyaikana!

Ilmoitus 1910 ilmestyneestä Savo lehdestä 

Tämän jälkeen olikin kunnallisrintamalla hiljaisempaa. Vuonna 1967 Kemiran tehtaiden sijoituspaikaksi oli ehdolla Nilsiä. Jotain meni pieleen ja tehdas sijoittui Siilinjärven puolelle.

Nilsiässä samaan aikaan aloitettiin käynnistellä laskettelumatkailua, kun huomattin metsäpalon jäljiltä tarkoitukseen hienosti sopiva rinne. Toimintaa kehitettiin paikkakunnan nimistöstä napatulla Nipanen-nimellä. Yhtiön taustalla toimivat tunnetut liikemiehet Jörn Donner, Kalevi Keihänen ja Urpo Lahtinen. Laskettelu ja lomamatkailun alkuvuosikymmenet olivat volyymiltaan vaatimatonta aikaa.

Vuosina 1978 ja 1979 Nipasella järjestettiin kuplettilaulun suomenmestaruuskisat. Molemman vuoden mestaruuden vei Jaakko Teppo, ja tämä tuli olemaan ponnahduslauta hänen uralleen.



Vuonna 1986 Nilsiästä nousi Hannu Karpon myötävaikutuksesta valtakunnalliseen julkisuuteen Vesilahtelais-lähtöinen kyläoriginelli Tauno Kuosmanen (1928-2008), tutummin Nilsiän öljysheikki. Hänen Man-Oil yrityksensä oli hetken aikaa turistien kansoittama vierailukohde. Myös hänen esiitymisensä eri tapahtumissa oli suuri vetonaula. Osoituksena siitä että kyllä suomalaiset aina yhden kyläoriginellin tarvitsevat.

Vajaan seitsemän tuhannen asukkaan kyläksi kutistunut Nilsiä muuttui kaupungiksi 1998. On edelleenkin epäselvää oliko tämä päättäjiltä humoristinen ele. Vai mitä se lienee ollut?

Erkki J. Pentin suurien investointien jälkeen vuosituhannen vaiheessa Tahko alkoi kehittyä myöhemmin tunnettuun, menestyksekkääseen muotoonsa. Näin Tahko tunnetaan yleisesti jo paljon paremmin kuin koko Nilsiä.


2000-luvun alkupuolella Nilsiä teki ensimmäisen liitosselvityksen Kuopion kanssa. Ajatus ei saanut tuolloin riittävää kannatusta. Kunnan päättäjien investoinnit 2003 myöhemmin tyhjäkäynnille jääneeseen louhos-areenaan tulivat kuntalaisille kalliiksi. Paljon kunnan varoja meni myös Tahko spahan. Viimeinen sysäys tuli 2010 alkaneesta ja kalliiksi käyneestä Siiliset-kokeilusta.

Nilsiän kunnallispolitikot tulivat yksissä tuumin tulokseen, että tarvitaan isompia hartioita mm. kehittämään Tahkoa. Neuvottelujen jälkeen sulautuminen Kuopioon toteutuu vuoden 2013 alusta. Nähtäväksi jää, miten yksimielisesti Kuopiosta ollaan halukkaita pitämään Tahko valtakunnan matkailun kärkijoukoissa.

Samalla tilanne palautuu 143 vuoden takaiseen. Eli Nilsiä on taas osa Kuopiota.

Tällaiset kyltit jäivät historiaan.









1 kommentti: